Kirjoittanut
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin ottaa tuoreessa kirjoituksessaan kantaa eilen virinneeseen keskusteluun Suvivirrestä.
Suvivirren vääntäminen ihmisoikeusongelmaksi on niin absurdia, että oikeastaan koko asialle tekisi mieli vain nauraa. Eikö korkea-arvoisilla virkamiehillä todellakaan ole Suomessa parempaa tekemistä kuin kevät- ja joulujuhlalaulujen jahtaaminen? Appelsin kirjoittaa.
Keskustelu käynnistyi eilen, kun Yle uutisoi, että apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kehottaa Opetushallitusta tarkistamaan kouluille antamiaan ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Uskonnollisilla tilaisuuksilla tarkoitetaan esimerkiksi koulujen juhlia ja tarkistamisella taas sitten sitä, että ne pitäisi panna uusiksi.
Appelsin huomauttaa, että juhlien ”tarkistajat” ovat jättäneet työnsä kesken.
”Jos lapset traumatisoituvat kerran keväällä laulettavasta laulusta, entä muut uskonnolliset elementit? Nehän vaanivat lapsia kaikkialla.”
”Ensinnäkin tietenkin kirkolliset pyhät: lapsethan altistuvat niille yhteiskunnassa jatkuvasti järkyttävällä tavalla. Ajatellaan nyt vaikka joulua tähtineen ja lahjoineen: sen vietosta on Suomessa ehdottomasti luovuttava kokonaan. Oman perheen suojautuminen joulua vastaan ei riitä: kerrostalon seinän takanahan saattaa vaikka joku laulaa enkelitaivaata! Tähän on saatava kollektiivikielto”, Appelsin kirjoittaa.
Hän toteaa, että viranomaiset ovat tyystin unohtaneet puuttua myös ajankohtaisimpaan juhlapyhään, pääsiäiseen.
”Missä viipyy apulaisoikeuskanslerin kannanotto munien maalausta vastaan? Ollaanko virastossa nyt lainkaan ajan tasalla? Ei kai siellä ole unohdettu sitä, että legendan mukaan kananmuna muuttui punaiseksi, kun Maria Magdaleena kertoi ylösnousseesta Jeesuksesta?”
”Entä suomen kieli? Sehän on täynnä uskonnollista sanastoa: taivas, helvetti, risti, armo jne.” Appelsin jatkaa satiiriaan.
Hän toteaa, että on ”tietysti päivänselvää, että vähemmistöjen oikeuksista huolehtiminen on sivistysvaltion mitta”.
”Monessa asiassa vähemmistöjen oikeuksien pitää ehdottomasti mennä enemmistön halujen edelle. Mutta voidaanko joskus ajatella myös toisinpäin? Onko enemmistöllä oikeus saada ääntään kuuluviin?”
”Väänteli asiaa miten tahansa, Suvivirttä on vaikea pitää minään muuna kuin koulujen loppumista symboloivana elämän ylistyksenä. Se on kaunis perinne, joka nostaa kyyneleet monen äidin ja isän silmiin. Yksi laulu ei voi olla aidosti iso ongelma. Ei vain voi ja piste”, Appelsin kirjoittaa.
Lue Appelsinin kirjoitus kokonaan
Seurakuntalaisen aiempi juttu aiheesta
