Kirjoittanut
Omenapuun varsinainen hedelmä ei ole omena vaan uusi, hedelmiä kasvava uusi omenapuu, tapahtumassa verrattiin.
Sanoisin, että suurin aloittavan seurakunnan virhe on se, että halutaan kaikki nopeasti ja kerralla, Christina Christensen kuvaili kysyttäessä, minkälaisiin virheisiin istutettavat seurakunnat usein alkuvaiheissa ajautuvat.
– Usein perustava tiimi on kuin joukko innokkaita ratsuja, jotka vain haluavat päästä kirmaamaan eteenpäin ja valloittamaan paikkakuntaa, ja pitkän tähtäimen suunnittelu unohtuu.
Perustavan tiimin olisi tärkeää rakentua sisäisesti vahvaksi.
– Jos tiimi jää rakentumatta, se on usein se ensimmäinen virhe, joka sanelee myös lopputuloksen.
Tanskalaiset pastorit ja seurakunnanistuttajat Christina ja Thomas Christensen vierailivat toissa viikonloppuna Roihu-tapahtumassa, joka järjestettiin Tampereella Suomen Vapaakirkon Teopolis-keskuksessa.
Vapaakristilliset ja luterilaiset seurakunnat Suomessa istuttavat uusia seurakuntia ja jumalanpalvelusyhteisöjä.
Thomas Christensenin mukaan istutettavan seurakunnan tiimin olisi hyvä olla vähintään noin viidentoista sitoutuneen ihmisen kokoinen.
– Liian monet seurakunnat perustetaan liian nopeasti.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Christensenit ovat oppineet käytännössä myös perustamisajan yksityiskohtana, että ensimmäisen sunnuntain tilaisuuden jälkeen olisi hyvä olla enemmän kuin yksi viikko seuraavaan.
– On vain kuusi päivää aikaa miettiä, mitä voidaan tehdä toisin. Aikaa tarvitaan enemmän.
Christina Christensenin mukaan johtajuus on herkkä aihe, ja yksi virhe on nimetä ihminen liian nopeasti johtajaksi. Hän puhuu määräaikaisen johtajuuden puolesta.
– Siinä ihmiselle osoitetaan vastuualueen vetovastuu, mutta johtajuuden tiedetään siirtyvän eteenpäin seuraavalle ihmiselle tietyn ajan kuluttua.
Usein ei ole energiaa muuhun kuin suunnitella tulevaa sunnuntaita.
Helluntailaistaustaisille istuttajapioneereille on kertynyt kokemusta niin hyvästä kuin vähemmän esikuvallisestakin johtajuudesta.
– Samat asiat toistuvat. Yleensä lankeemuksissa on kyse rahasta, uskottomuudesta tai perheissä tapahtuneista muista kriiseistä, Thomas Christensen kuvailee.
Christina Christensen nostaa esiin jälleen tiimin ja läpinäkyvyyden merkityksen.
– Pastorin loppuun palaminen voi alkaa aivan seurakunnan alkumetreillä, jos yhteyttä ja luottamusta perustavan tiimin kanssa ei synny.
Christensenit aloittivat oman seurakunnanistuttajan uransa 2000-luvun alussa. Kyse oli alusta saakka myös oman kodin avaamisesta yhteyden luomisen paikaksi. Parinkymmenen vuoden aikana jo noin tuhat ihmistä on ollut mukana perheen kodissa järjestetyissä erilaisissa rukous- ja tiiminrakennusilloissa.
– Tämä on jotain, mitä opimme hyviltä johtajilta. Ihmisiin voi vaikuttaa, kun elää heidän lähellään.
– Johtaja jää helposti yksin. Ja konflikteja, joita aina tulee, on helpompi selvittää, jos on hyvä yhteys ihmisiin.
– Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että jos haluat olla seurakunnanistuttaja, et voi eristäytyä. Sinun on oltava valmis olemaan ihmisten kanssa.
Kaikkiaan Christensenit ovat olleet perustamassa neljää seurakuntaa Tanskassa sekä luomassa uutta istutusta Sambiassa.
Ihmisiin voi vaikuttaa, kun elää heidän lähellään.
Uusien seurakuntien johtoajatuksena on usein ei-uskovien tavoittaminen. Usein tästä ajatuksesta myös lipsutaan pois varsin pian. Ovatko Christensenit löytäneet mitään tapaa välttää sisäänpäin kääntyminen?
Christina Christensen nostaa esiin sen, että johtajien olisi tärkeää sisällyttää ulospäin meneminen seurakunnan rutiineihin.
– Tarvitaan myös jatkuvaa kehottamista ja motivoimista: ”Kamoon, meidän täytyy mennä ulos”, Christina kuvailee.
Thomas palaa ajatukseen viikkosyklisestä seurakunnasta.
– Usein mennään siihen, että niiden kuuden muun päivän aikana ei ole energiaa mihinkään muuhun kuin suunnitella tulevaa sunnuntaita. Näin sisäpiirimäisyys syntyy.
Thomasin mukaan seurakunnassa on kyse aina lähtemisestä.
– Jeesus tunsi tämän ulospäin menemisen ongelman. Ei ole sattumaa, kun hän sanoo, että ”niin kuin Isä lähetti minut, lähetän minä teidät maailmaan”.
Roihussa keskityttiin moninkertaistamiseen
Syyskuun puolivälin viikonloppuna järjestetyn Roihu-tapahtuman perjantain tapaamisessa eri kirkkokuntien ja seurakuntia istuttavien tahojen johtajat kokoontuivat yhteen pohtimaan ja edistämään uusien seurakuntayhteisöjen istuttamista Suomessa. Mukana oli myös helluntaiseurakuntien StartUp-työn edustajana koordinaattori Suvi Pukarinen.
Lauantai oli puolestaan avoin istutustiimeille eri seurakuntataustoista.
Kyseessä on ajattelutavan uudistamiseen tähtäävä prosessi, joka alleviivaa sitä, että aivan kuten luomakunnassa myös seurakunnassa terveet asiat moninkertaistuvat. Istuttajien tulee ymmärtää jo alusta asti se, että kyse ei ole yhteen- vaan kertolaskusta.
Terveen omenapuun varsinainen hedelmä ei ole omena vaan uusi, hedelmiä kasvava omenapuu. Terveellä pohjalla toimivan seurakunnan hedelmä ei ole uusi uskova vaan uusi, evankelioiva seurakunta.
Pastorin tai johtajan tulee päästä irti kontrolloivasta ajattelumallista. Tehtävänä on valtuuttaa seurakuntalaiset palvelemaan, johtamaan ja laittamaan lahjat käyttöön. Annamme luvan tehdä, johtaa ja kehittää. Tällöin emme ole tulppina kasvulle.
Tämän ei tarvitse olla ristiriidassa sen kanssa, että seurakuntaa voidaan kasvattaa esimerkiksi rukouksin laaditun strategian ja näyn mukaisesti. Luvan antaja -tyyppinen johtaja ottaa uskovat rinnalleen kasvamaan ja oppimaan, ja lopulta hän jää prosessissa taka-alalle. Kasvanut uusi johtaja ottaa rinnalleen jälleen uuden. Tämä johtaa moninkertaistumiseen.
Opetuslapseus on suhdepohjaista. Se ei tapahdu sattumalta, vaan seurakunnan tulee päämäärätietoisesti pyrkiä opetuslapseuttamiseen. Jotta myös prosessi voi moninkertaistua, seurakunnassa tulee sanoittaa opetuslapseus niin selkeästi, että uudetkin uskovat pääsevät nopeasti mukaan muiden opetuslapseuttamiseen.
Moninkertaistuvasti toimivat yhteisöt ja seurakunnat myös pyrkivät siihen, että ihmiset voivat palvella Jumalan heille antamilla lahjoilla eikä vain siellä, missä sattuu olemaan tarvetta.
Lauantain alustajina palvelivat Thomas ja Christina Christensen, Veera Hug sekä Suomen Alfa-työn toiminnanjohtaja Panu Pitkänen.
(VH)
