Kirjoittanut
Neljäkymmentä vuotta täytettyään Lars Ahlbäck nousi pieneen kapinaan yhteiskunnan tehokkuusihannetta vastaan ja alkoi nukkua enemmän. Hänestä tuli entistä tehokkaampi.
– Ja vähemmän kärttyisä, Ahlbäck lisää.
Istumme ravintola Rytmissä Helsingin Kalliossa. Ahlbäckillä on mukanaan 4-vuotias tytär Malin, joka piirtelee paperille ja touhuaa. Session jälkeen mennään ostamaan jätskiä, mutta vielä pitäisi puoli tuntia malttaa.
Lars Ahlbäck on ortodoksikirkon pappi, mutta nyt hän työskentelee lähihoitajana mielenterveyskuntoutujien palveluasumistalossa. Ahlbäck tunnetaan myös Sana papilta -nimisestä blogistaan, joka oli tuhansine lukijoineen somemenestys.
– Kaikella on aikansa. Ei ollut enää jaksamista. Nyt kirjoitan Seurakuntalainen.fi-sivustolle ja toisinaan puhun Radio Deissä.
Hiljattain Ahlbäck puhui Radio Deissä unen merkityksestä. Uniasioihin havahtuminen liittyi suurempaan kokonaisuuteen. Neljäkymmentä vuotta täytettyään Ahlbäck huomasi, että hän oli kohdellut itseään liian välinpitämättömästi.
– Ongelmani ei ole ollut unettomuus, vaan se että olen vähätellyt unta ja riistin sitä itseltäni. Valvoin syystä tai toisesta. Joskus syynä oli televisio, joskus Dostojevski. Minulla oli se asenne, että nukkumista voisi korvata jälkikäteen, vaikka ei se nykytieteen mukaan ole mahdollista. Menetettyä unta ei saa takaisin, eikä univelkaa voi maksaa. Voi saavuttaa uudestaan terveen tasapainon, mutta menetetty uni vaikuttaa. Unettomuus on ymmärtääkseni siitä kärsivälle monella tavalla raskas taakka ja sairaus, johon olisi hyvä saada apua tavalla tai toisella.
– Minulla tämä kahvikuppi on päivän viimeinen. En juo kahvia enää puolenpäivän jälkeen, koska kofeiinin puoliintumisaika on yllättävän pitkä, Ahlbäck toteaa.
Lääkärintarkastus havahdutti
Kun Ahlbäck täytti pyöreitä, tehtiin asiaan kuuluva lääkärintarkastus. Laboratoriokokeiden tulokset olivat hieman hätkähdyttävät.
– Kolesteroli, verensokeri ja maksa-arvot olivat koholla. Tuli halu muuttaa elämäntapoja.
– Aloitin ruuasta. Aloin syömään sellaisen lautasmallin mukaan, että puolet on vihreää. Liha sai jäädä lautaselle, mutta vehnä sai häipyä. Samoin pullat, viinerit ja vastaavat. Sitten aloin lisätä liikuntaa.
Ahlbäckin vaimo on personal trainer, joten kotoa sai hyviä ohjeita elämäntapojen korjaamiseen.
– Sain kuntosaliohjelman. Paino alkoi pudota. Painoindeksin mukaan olin ollut lievästi lihava. Vyötärön ympärysmitta heijastui laboratoriotuloksiin. Liikunnan lisäksi päätin tietoisesti lisätä unta. Viimeistään 22.30 menin sänkyyn. Kahdeksan tuntia katkeamatonta unta on hyvä määrä ainakin minulle.
– En varsinaisesti tehnyt mitään kuureja tai dieettejä, vaan kyseessä oli tavallaan korjausliike. Sitä katsoo lapsiaan ja miettii…
– Terveysalalla työskennellessäni näen myös ihmisiä, jotka ovat hyvin sairaita, ja sekin herättelee. En tietenkään syyllistä sairaita. Niihin asioihin ei aina voi vaikuttaa, Ahlbäck pohtii.
”Hyvä mieliala lisääntyy”
Ruuasta, liikunnasta ja nukkumisesta huolehtiminen on terveyden peruspaketti. Ahlbäckin elämään vasta puoli vuotta kestänyt korjausliike on jo nyt tuonut paljon positiivisia tuloksia.
– En nyt tiedä, onko itsekästä sanoa näin, mutta on tullut hyvää oloa ja sellaista hymyä arkeen. Ja jaksamista. Terveys ei ole enää teoreettinen abstrakti tavoite, vaan se on ihan käytäntöä, josta koituu hyvä olo. On enemmän puhtia tehdä asioita.
– Ymmärrän, että ensikynnyksen ylittäminen on vaikeaa. Se on hikeä ja tuskaa. Kuntosalilla suussa maistuu ikävältä. Mutta kun pääsee treenin tai hyvin nukutun yön myötä eteenpäin, hyvä mieliala lisääntyy. Se vanha elämä, jossa asennoituu nukkumiseen tai syömiseen hälläväliä-asenteella, näyttäytyy vääristyneenä.
Ortodoksit ovat tunnettuja kilvoittelustaan, ja myös Ahlbäck näkee terveellisellä elämäntavalla hyviä hengellisiä vaikutuksia.
– Ne ovat tosin vaikeasti mitattavissa. Mutta esimerkiksi jaksaminen ja tyytyväisyys itseni kanssa tuottaa sen, että jaksan paremmin lähimmäisteni kanssa. Ei voi olla kotona hirmu, ja pyrkiä samalla hänen luokse, joka kehottaa rakastamaan myös vihollisia, Ahlbäck kuvailee.
– Syyllistämättä ajattelen, että Jumalakin haluaa meidän pitävän itsestämme huolta. Emme saisi olla niin huolissamme sielustamme, että kaltoinkohtelemme kehoamme. Koska ei niitä edes voi oikeastaan erottaa toisistaan.
Elämäntapojen muutos ei kuitenkaan ole ollut täydellinen. Esimerkiksi puhelin kiinnostaa edelleen liikaa.
– Olen kännykän vanki siinä määrin, että lukemisesta tulee katkonaista. Kännykkä kutsuu kuin sormus Taru sormusten herrasta -saagassa. Kun tämän saisi laitettua toiseen huoneeseen… Ahlbäck pohtii ja pyörittelee puhelintaan.
– Lapset saavat tulla keskeyttämään lukemisen, mutta se on surkeaa, että kännykkä tekee sen.
Kaiken tsemppaamisen keskellä Ahlbäck haluaa muistuttaa, että Jumala on armollinen.
– Ei hän kaipaa meiltä mitään hengellistä fitnessiä.
Unettomuuden ihanne kiusaa luostareissa
Ahlbäck kirjoitti Seurakuntalaiseen äskettäin blogikirjoituksen otsikolla Jokapäiväinen uni. Siinä hän kritisoi muun muassa luostareissa vallitsevaa näkemystä siitä, että hyvälle kilvoittelijalle riittää vähäinen uni. Blogi herätti ortodoksipiireissä keskustelua.
– Nunnien ja munkkien keskuudessa lyhyitä yöunia pidetään edelleen jossain määrin hyödyllisenä hengellisenä harjoituksena. Siis tänä päivänäkin! Valvomista arvostetaan ja yöjumalanpalveluksia pidetään. Uneen liittyy laiskuuden leima. Ankarissa luostareissa ajatellaan, että yö pitää pilkkoa jumalanpalveluselämäksi. Kun pyrkimys elämässä on pelkästään yhteys Jumalan kanssa, uni katsotaan olevan ”offline-tila” ja siten kielteistä.
– Toki ymmärrän sen, mutta ei valvominen tee hyvää meille, ei edes hengelliselle elämällämme. Kun minäkuva voi kehon suhteen vääristyä, kai se voi vääristyä myös suhteessa uneen, Ahlbäck pohtii.
Hän vastustaa tällaista vääristymää ja kannattaa sen sijaan kunnollisia, katkeamattomia yöunia.
– Monesti myös yhteiskunnassa ihannoidaan ahkeraa työskentelyä vähillä unilla. Modernina aikana hyvällä mielin uneen vaipuminen on vastalause tehokkuuden kulttuurille.
– Ei ole kauankaan siitä, kun uni oli vielä suuri arvoitus ja mysteeri. Ihminen joka oli omaksunut tieteellisen maailmankuvan, näki unen mystisenä häiriönä. Yön aikana ei jatketa sukua, ja ollaan pois pelistä. Vasta myöhemmin tajuttiin, että unen aikana tapahtuu kaikenlaista, ja unta on monenlaista. Uni on elämää ylläpitävä hetki, jolloin koneisto saa puhdistua ja uudistua.
Ahlbäck haluaa muistuttaa ”kultaisesta keskitiestä” hyvänä elämänhallinnan ohjeena.
– Ääripäät koskevat aina toisiaan. Jos kurottaa korkealle, tippuu alas. Malttaminen on meille hirveän vaikeaa. Terveyskään ei tule sormia napsauttamalla. Jos nostelet raivolla salilla, palat nopeasti loppuun. Äkillinen herääminen terveyteen on hyvä juttu, mutta se pitää kanavoida pitkälle ajanjaksolle, Ahlbäck kannustaa.
Hän tunnustaa, että tilastojen valossa elämäntavan pysyvä muuttuminen on harvinaista.
– Moni lankeaa takaisin vanhoihin tapoihin. Toivon, että oma remonttini tuottaisi pysyvää tulosta. Että olisi hyvää terveyttä ja pitkää ikää. Nyt ainakin kuntosalilla käyminen maistuu, kuten myös tarkkaavaisuus ja itsehillintä ruuan suhteen. Ehkä koetinkivet ovat vielä edessä.
