Kirjoittanut
Suomalaisten lähetysjärjestöjen ei tule vaieta kristittyjä uhkaavasta kohtalosta Afganistanissa, painottaa Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki.
Afganistanin tunteva ja talibaneja tavannut Olli Ruohomäki pitää vääjäämättömänä tosiasia, että talibanien valta heidän viime viikkoina valtaamillaan alueilla tulee säilymään pitkään.
– Taliban ottaa ja vahvistaa otteensa. Islamilainen emiraati on tullut jäädäkseen, tai ainakin pitkäksi aikaa. Nyt täytyy vain löytää keinot keskustella ja käydä dialogia siinä merkityksessä, että voidaan auttaa tavallisia ihmisiä siellä, humanitaarisen avun kärki edellä.
Ruohomäen mukaan kaikkein ahtaimmilla Afganistanissa on nyt maan harvalukuinen kristittyjen joukko.
– Afganistanissa on kourallinen kristittyjä, ja heidän asemansa on todella vaikea. He ilman muuta kokevat vainoa. Se on hirveä tragedia, ei voi muuta sanoa.
Lähi-idän ja Etelä-Aasian islamilaisissa valtioissa toimivat kristilliset lähetysjärjestöt ovat tottuneet toimissaan matalaan profiiliin. Syy on ymmärrettävä. Ne haluavat suojella työntekijöidensä ja seurakuntalaisten turvallisuutta. Nyt islamilaiset kriisialueet tunteva Ruohomäki haluaa ravistella järjestöjä pitämään uhkaavan tilanteen keskellä ääntä itsestään – hänen mukaansa vaikenemisessa pitäytyminen on virhearvio.
– Kyllä Islamilainen emiraatti kuuntelee ja huomioi, mitä kansainvälinen yhteisö heistä ajattelee. Kun ihmisiä ei nimetä spesifisesti – eli ei mainita nimiä – niin silloin se ei myöskään vaikuta heidän tilanteisiinsa. Asioista täytyy puhua, Ruohomäki vetoaa.
– Islamilaisen emiratin syntyminen antaa pontta erilaisille radikaali-islamistisille ryhmille ja jihadisteille ympäri maailmaa. Tämähän on heille valtava inspiraation lähde. Samalla tavalla kuin Isis taannoin, kun kalifaatti nousi – se inspiroi radikaali-islamisteja eri puolilla maailmaa.
”Afganistanissa on kourallinen kristittyjä, ja heidän asemansa on todella vaikea. He ilman muuta kokevat vainoa. Se on hirveä tragedia.”
Olli Ruohomäen mukaan Afganistanin tilanne on ennen kaikkea suuri inhimillinen tragedia. Maa on palaamassa nollapisteeseen – tilanteeseen kaksikymmentä vuotta sitten ennen kuin Taliban kaadettiin.
– Afganistanin ylle on laskeutunut pimeä verho. Ihmisten unelmat ovat murskautuneet – erityisesti niiden, jotka ovat kasvaneet ilman talibanien hallintoa viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana, eli erityisesti nuorten naisten.
Ruohomäen mukaan maasta poistuminen on nyt kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta äärimmäisen vaikeaa.
– Tilanne alkaa sulkeutua. Tällä hetkellä ikkuna on jo hyvin kapea, ja se päivä päivältä vain kapenee.
Suomen fokus on ollut niiden pelastamisessa, jotka ovat Suomen kansalaisia tai olleet Afganistanissa Suomen valtion palkkalistoilla.
– Maasta poistuminen on nyt tosi vaikeaa kaoottisessa tilanteessa. Perääntyminen Yhdysvaltain taholta oli Joe Baidenin Saigon moment, verrattavissa Vietnamista vetäytymiseen. Eihän sen näin olisi pitänyt mennä. Vetäytymisen olisi pitänyt tapahtua hallitummin.
Ruohomäen mukaan käsiä ei pidä kuitenkaan nostaa pystyyn. Nyt toiminnan keskiöön on nostettava tavallisten ihmisten hädän lievittäminen humanitaarisella avulla, evakuointiponnisteluin ja vainojen kohteeksi joutuvien puolesta puhuminen.
– Ulkopuolisella maailmalla ei ole mitään mahdollisuuksia asettaa [talibaneille] ehtoja, mutta kuitenkin myös 1990-luvun talibanhallinon aikana maassa oli YK:n järjestöjä ja muita kansainvälisiä toimijoita, jotka pystyivät työskentelemään alueella. Tavallisten ihmisten hädän lievittäminen hirmuhallinnon aikana oli tietenkin äärimmäisen vaikeaa.
