Kirjoittanut
Papit kokevat pääsääntöisesti osaamisensa riittäväksi, erityisesti ihmisten kohtaajina ja jumalanpalveluselämässä. Virkaiältään nuoret papit kaipaavat lisää tietämystä Raamatusta ja hallinnosta.
Väitöskirjatutkija, TM Emilia Teerikangas on tutkinut virkaiältään nuorten pappien osaamista ja kehitystarpeita vuoden 2022 AKI-liittojen tekemän kyselyaineiston pohjalta.
Tuloksia on luettavissa mm. tammikuussa painosta tulleesta tutkimusjulkaisusta Opinnoista pappisuralle – Pappeuteen kasvu, haasteet ja muutokset.
Virkaiältään nuorista papeista joka kolmas (pappisvihkimys vuosina 2018–2022) kokee selkeästi osaamisensa riittäväksi (33 %), pääosin riittäväksi vajaat puolet (42 %).
Osaamisensa puutteina he pitävät Raamatun tuntemusta ja hallintoa.
Vahvuusalueita ovat puolestaan ihmisten kohtaaminen, jumalanpalveluselämä ja perustyö.
Virkaiältään nuoret papit pitävät pastoraalikoulutusta tärkeänä.
Pastoraalitutkinto on papin työuran alkuvaiheeseen tarkoitettu tutkinto, jonka tavoite on kehittää seurakuntatyön osaamista.
Pastoraalitutkinnon kouluttajien näkemyksiä pappien osaamistarpeista on tutkinut VTM, FT, TM Timo Helenius.
Hänkin vahvistaa pappien osaamisvajeen raamatuntuntemuksessa.
Tutkimusjulkaisun artikkelissaan Helenius kirjoittaa, ettei kyse ole ainoastaan eksegetiikkaa koskevasta, alkukielten ja Raamatun kirjojen redaktiohistoriaan liittyvästä koetusta osaamisvajeesta eikä edelliseen liittyvästä Raamatun tulkintaosaamisesta ja -rohkeudesta vaan myös henkilökohtaisen tason raamattusuhteeseen liittyvästä kokemuksesta.
”Raamatun sisältöjä ei välttämättä tunneta eikä Raamattua koeta tutuksi; sitä ei lueta työn ulkopuolella eikä välttämättä käytetä työssäkään niin paljon kuin vähintään mielikuvien tasolla olisi odotettua.”
Kirkon uskon tai vähintään uskonopin osalta osaaminen on merkittävästi ohentunut.
Heleniuksen mukaan on mahdollista ajatella, että kun henkilökohtainen kokemus on varsin ohut kirkon jumalanpalveluselämästä, tämä tulee ilmi kouluttajien havaitsemilla tavoilla: kirkollisten toimitusten vierautena, luontevan ja aidon läsnäolon puutteena jumalanpalvelustilanteissa sekä heikkona käsikirjojen tuntemuksena ja niiden kapea-alaisena ja kaavamaisena käyttönä.
Lähteet: Tutkimusjulkaisu Opinnoista pappisuralle – Pappeuteen kasvu, haasteet ja muutokset sekä ko. teoksen julkistamistilaisuus 31.1.2024.
