Kirjoittanut
Pallon liikuttaminen on osoittautunut hyväksi välineeksi ihmisten tavoittamisessa sekä yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttamisessa. Bosnia-Hertsegovinassa salibandy on levinnyt suomalaisten tekemän työn myötä Tuzlasta myös muihin kaupunkeihin, ja Tansaniassa on rakennettu muslimien ja kristittyjen välistä ymmärrystä jalkapalloa pelaamalla.
Fida Internationalin Itä-Euroopan romanilähetystyön koordinaattori Janne Harjukoski vei vuonna 2006 salibandyn Bosnia-Hertsegovinaan osana romaniyhteisön kehitysprojektia.
Laji oli maassa tiettävästi aivan uusi.
– Etsin Tuzlan kaupungista neljä nuorta romanimiestä, joiden kanssa aloin treenata. Vasta sen jälkeen aloimme yhdessä harjoituttaa junioreita, Harjukoski kertoo.
Haasteita riitti: aluksi romanilapset ilmestyivät treeneihin miten sattuu, varusteet olivat kehnonlaiset ja lapset olivat usein nälkäisiä, mikä vaikutti heidän keskittymiskykyynsä. Lisäksi seuran rekisteröiminen oli työlästä, kun Harjukoski kumppaneineen ei halunnut maksaa korruptiorahoja.
Vaikeuksista kuitenkin selvittiin, ja työ on jatkunut paikallisissa käsissä Harjukoskien Suomeen paluun jälkeen. Samalla salibandy on levinnyt myös muihin Bosnian kaupunkeihin, ja maassa on jo useita joukkueita. Romanijoukkue pelaa kansallisessa salibandysarjassa.
Urheilun kautta arvoihin
Yhdessäolon synnyttämän luottamuksen myötä lasten ja nuorten kanssa on päästy puhumaan uskottavasti myös elämänvalinnoista, arvoista ja uskosta. Lisäksi Harjukoski näki toistuvasti, miten arkojen ja epävarmojen lasten ja nuorten itsetunto vahvistui urheilun tuoksinassa.
– Lapset ja nuoret kokevat olevansa arvostettuja ja hyväksyttyjä, kun heidän kanssaan ollaan ja heitä rohkaistaan.
Harjukosken mukaan liikunnan kautta voi tavoittaa ihmisiä ilman erityisosaamista. Ennakkoluulottomuus ja innostus riittävät siihen, että voi mennä esimerkiksi puistoon pelailemaan ihmisten kanssa. Myöskään suuria taloudellisia resursseja ei yleensä vaadita.
– En itsekään ole mikään ammattivalmentaja, mutta työ tekijäänsä neuvoo ja materiaalia löytyy netistä ja kirjoista vaikka millä mitalla, Harjukoski toteaa.
Yhdessäoloa
Tansaniassa lähetystyötä tehnyt Ilari Ilmakangas sai jalkapalloilun myötä olla säännöllisesti tekemisissä kymmenien musliminuorten kanssa. Toisinaan koolla on ollut suurempiakin joukkoja.
– Järjestimme mantereen puolella Rauhanrakennus-nimisen turnauksen, johon kokosimme neljä joukkuetta. Aamupäivisin pelaajat kokoontuivat kuuntelemaan opetusta uskontojen välisestä dialogista, ja iltapäivisin pelattiin kaksi ottelua. Se oli luonteva tapa kertoa kristinuskosta ja rakentaa keskinäistä ymmärrystä.
Urheilu oli merkittävässä roolissa myös Ilmakankaan paikallisessa seurakunnassa tekemässä nuorisotyössä.
– Kokoonnuimme seurakuntanuorten kanssa ensin aamiaiselle ja opetustuokioon, minkä jälkeen lähdimme läheiselle kentälle pelaamaan erilaisia joukkuepelejä. Matkan varrella pyysimme mukaan alueen musliminuoria, ja heitä liittyikin aina seuraamme. Pelailut päätimme yhteiseen lounaaseen seurakunnan tiloissa.
MARIKA ANTTILA
