Italiaan muuttanut Sauli Väisänen, 24, saa elää jokapäiväistä elämää rakkaan lajin parissa ja luottaa samalla rakastavaan Jumalaan.
– Moi, mä oon Sauli Väisänen ja mä oon ammattijalkapalloilija. Moi, mä oon Sauli Väisänen… Sauli Väisänen aloittaa pilke silmäkulmassa haastattelun toistamalla esittelyään.
Jalkapallotähti on juuri palannut illan treeneistä, joita hänelle kertyy kilpailukaudella viikoittain seitsemän. Ennen kilpailukautta harjoituksien saldo kohoaa viikossa kymmenestä jopa kahteentoista. Harjoitukset sisältävät monipuolisesti pelaamista, tekniikkaharjoituksia ja kuntosalitreenejä.
Jalkapallon ammattilaisena pelaaminen ei ole harrastamista. Joukkueissa vallitsevat yritysmaailman piirteet.
– Mulla on työsopimus johonkin seuraan, jossa niillä on omistajuus muhun. Toinen yhtiö voi ostaa oikeudet muhun ja voidaan neuvotella musta, jossa seurat ja hinnat sovitaan ja siirto tapahtuu. Mut ostettiin Ruotsiin ja Italiaan. Onhan se vähän raaka systeemi, Väisänen naurahtaa.
Jalkapalloilun vastapainona Väisänen tykkää pelata vapaa-ajallaan videopelejä Playstadionilla, sekä pitää yhteyttä rakkaisiin ihmisiin Suomessa. Italiassa asuessaan myös ulkona syömisen kulttuuri on erilainen, jolloin se kuuluu oleellisesti myös arkielämään.
Pienen pojan rakkaudesta maailmalle
Väisänen ei itse muista, milloin hän olisi aloittanut jalkapalloharrastuksen. Hänen äitinsä on kertonut vieneensä pojan ensimmäisen kerran jalkapalloleirille, kun poika oli vasta kolmen vuoden vanha. Kahden vuoden päästä siitä Väisänen alkoi pelata joukkueessa. Jalkapallo on ollut aina pojan elämässä, eikä elämää sen vuoksi voisi kuvitellakaan ilman sitä.
Toisin kuin monilla jalkapallotähdillä, ei Väisäsellä ammattilaiseksi tuleminen ollut varsinaisesti haaveena ja tavoitteena kovinkaan nuorena. Vasta lukion viimeisenä vuotena nuori mies rupesi tajuamaan, että jalkapallosta voisi tulla ammatti. Hieman ennen ylioppilaskirjoituksia Väisänen teki ensimmäisen ammattilaissopimuksen ja puolitoista vuotta sen jälkeen hän lähti FC Hongasta Ruotsiin Tukholman AIK -joukkueeseen.
Ruotsissa Väisänen pelasi kolme vuotta, minkä jälkeen hänet ostettiin Italian Ferrara-kaupungin SPAL-joukkueeseen. Tänä vuonna jalkapalloilija on Etelä-Italian FC Crotone Krotonin kaupungin joukkueessa lainassa, mutta ensi vuonna hänen olisi tarkoitus palata takaisin Pohjois-Italiaan.
Kielitaidon ja seurakunnan kautta sisään kulttuuriin
Ammattijalkapalloilija Väisänen on tottunut muuttamaan usein ja tottumaan uusiin kotiosoitteisiin eri valtioissa. Sosiaalinen luonne on auttanut uusiin paikkoihin sopeutumisissa, eikä Väisäsen ole tarvinnut kohdata voimakkaasti yksinäisyyttä omassa elämässään. Väisäselle on myös ollut aina tärkeää löytää seurakuntayhteys silloin, kun hän on joutunut muuttamaan toiseen paikkaan.
Seurakunnan lisäksi nuorelle miehelle on ollut tärkeää opetella paikallinen kieli ja kulttuuri, jotta hän voisi sopeutua paikalliseen elämään. Italiaan tultaessa Väisänen kävikin viikoittain kieliopetuksessa ja on käyttänyt italian kieltä aina, kun on mahdollista. Välillä hän on pyytänyt paikallisia puhumaan hänelle italiaa oppiakseen paremmin kieltä.
– Mä oon pitänyt hirveen tärkeenä, että kunnioittaa paikallista kulttuuria. Kun tulin Italiaan ja meillä oli ruokailu harjoitusleirillä, mä otin normaalisti lautaselle pastaa ja tomaattikastiketta ja aattelin ottaa vielä kanan lautaselle pastan viereen. Mun kapteeni ja joukkuetoverit sano heti: ”Et voi laittaa kanaa samalle lautaselle pastan kanssa”, ja sen jälkeen en ole laittanut. Kun kulttuuria kunnioittaa, sut otetaan myös hyvin vastaan, Väisänen kertoo.
Teksti: Eveliina Rissanen | Kuva: Sauli Väisänen kotialbumi ja FC Crotone
Lue artikkeli loppuun Nuotta.comista
