Taiteilija Osmo Rauhala suunnitteli joulukortin, joka sisältää paljon symboliikkaa. Jouluevankeliumi on saanut uudenlaisen kuvituksen.
– Äiti kantoi minua, kun olin pieni. Minun tehtäväni oli kantaa äitiä hänen viimeisinä aikoinaan. Se, miten äiti kohtasi kuolemansa, kertoi paljon hänen uskostaan. Hän sai uskosta voimaa ja vahvuutta. Sellaiseen voimaan minäkin haluan uskoa, kertoo Osmo Rauhala, joka on kuvittanut Suomen Pipliaseuran tämän vuoden joulukortin.
Auki avattavan kortin etuosassa on kaksoispiste, kuin kahvat aukaisemassa oven tulevaisuuteen. – Taustalla on äitini siunanneen papin ajatus, että elämän päätepiste ei ole piste, vaan kaksoispiste, portti uuteen, Rauhala avaa symboliikkaa. Kun joulukortin taittaa auki, pisteiden tilalle ilmestyvät paratiisin linnut. Keskellä olevaa kuvaa kehystää jouluevankeliumin kertomus vapahtajan syntymästä.
Pyhät kuvat ja niiden symboliikka ovat Rauhalle tuttua: muun muassa Korson, Pinsiön ja Pyhän Olavin alttareilla voi nähdä taiteilijan tuotantoa. Rauhala kasvoi kristinuskoon äidin ja isän esimerkin kautta. – Isäni koki kaksi sotaa, ja haavoittui molemmissa. Isä ei koskaan puhunut sodasta, mutta hänen kanssaan palvelleet sotilaat tunnistivat minut lehtikuvista. He ottivat minuun yhteyttä ja kertoivat, kuinka rintamalla isä rauhoitti itsensä rukoilemalla. Rukous antoi luottamusta kaaoksen keskellä, Rauhala kertoo Siurossa kotitilallaan, jota hänen sukunsa on pitänyt sukupolvien ajan. Viljelysalaa on hieman yli 100 hehtaaria ja lampaita 250.
Kesäisin Rauhala tahkoaa luomutilalla jopa 20-tuntisia työpäiviä karitsoinnista ja toukotöistä syyskesän sadonkorjuuseen. Talvisin taiteilija työskentelee New Yorkin ateljeessaan. Perhe seuraa mukana, ja ensi vuonna nuorin tytär aloittaa lukion uudella mantereella.
Taiteeseen inspiraatio luonnosta
Eläimet ovat toistuva teema Rauhalan teoksissa. Piplian joulukorttiin ikuistettu peura löytyy myös Pyhän Olavin ja Pinsiön kirkkojen alttaritauluista. Inspiraatio tuli New Yorkista. – Kun lähdin ensimmäistä kertaa pois sukutilalta, suhde lapsuuden luonnonmaisemiin muuttui nostalgiseksi. Peura oli kodin metsistä tuttu eläin, mutta mystisempi kuin kotieläimet. Esteettisesti kaunis eläin on tuttu myös varhaiskristillisistä kuvista: se kuvastaa janoa Jumalan luokse. Minun piti matkustaa New Yorkiin asti ymmärtääkseni tämä, Rauhala naurahtaa. Peura on kuvallinen viittaus Raamattuun, psalmiin 42: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.”
Rauhalan jouluun on kuulunut ajanvietto perheen kanssa. – Lapsuuteni jouluissa jokapäiväinen työ pysähtyi hetkeksi, vain pakolliset lypsyt hoidettiin. Puutyöt oli tehty valmiiksi ja vaihdettu puhtaat liinavaatteet. Sisarusten, vanhempien ja isovanhempien kanssa oli kerrankin aikaa leikille ja saduille. Edelleen vietän joulua perheen kanssa. Haemme lasten kanssa kuusen metsästä aattona ja sulavan kuusen tuoksu leviää tupaan. Laitan kuusen latvaan tähden kuten isäni teki aikoinaan, Rauhala kuvailee.
Perhe on keskeinen teema myös Rauhalan suunnittelemassa joulukortissa. – Isä-peura on ikään kuin vartioimassa portilla, ja kortin avattua suojasta löytyy äiti ja tämän maitoa juova lapsi. Kaiken yllä on Jumalan silmä. Siitä lähtevät kuusi sädeviivaa on sanaleikki, sillä viittaan joulukuuseen.
Aika hidastaa
– Peuralauman katsominen niityllä on kuin madonreikä ajassa, Rauhala selittää silmät tuikkien – siinä pysähtyy aika ja mieli. Tunnen olevani oikealla paikalla, koskemattomassa luonnossa, joka on pysynyt samankaltaisena vuosisatoja. Oma identiteetti sulaa suurempaan tietoisuuteen.
Rauhalan mukaan myös taiteella voi vaikuttaa ajantajun kokemukseen. – Ajantaju on suhteellista, esimerkiksi vuosi lapsena tuntui pidemmältä ajalta kuin vuosi nykyään. Taiteessa voi käyttää esteettisiä keinoja ajantajun nopeuttamiseen tai hidastamiseen. Puhun myös nopeista ja hitaista väreistä. Joulukorttiin olen valinnut hitaita värejä, koska joulu on rauhoittumisen aikaa, Rauhala kertoo.
Rauhala yhdistää taiteessaan ihmisten tekemien merkkijärjestelmien symboleita luonnon orgaanisin muotoihin. Oivalluksia tulee myös Raamatusta. – Raamattu kertoo maailmasta, jota ei voi hahmottaa kielellä. Tieteen mukaan maailma on jotakuinkin lottopalloarvonnan kaltaista sattumaa. Einstein on kuitenkin sanonut, että Jumala ei heitä noppaa. Uskossani olen siis hyvässä seurassa: seuraan Einsteinia ja vanhempieni esimerkkiä, Rauhala summaa yhteen.
Lisätietoja Osmo Rauhalan Piplialle suunnittelemasta joulukortista: www.piplia.fi
Teksti ja kuvat: Hanna Paavilainen, Suomen Pipliaseura
