Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin Kotimaa: Politiikan jättänyt Timo Soini: ”Politiikka on kuin myrkytystila, josta tulee vakavat vieroitusoireet”

Usko yhdistää 16-vuotiaita ystävyksiä, jotka sietävät hyvin toisiaan myös lukiolaisina ja kämppiksinä

 

Roosa Lindman ja Ruut Pääkkönen ovat toisinaan yhdessä parikin viikkoa ilman taukoa jäädessään lukioviikon jälkeen Karkun evankeliselle opistolle kristillisiin viikonlopputapahtumiin. He ovat palvelleet myös lastenleireillä ja isosina. Kuva: Matti Rusama

Nakkilalaisten Roosa Lindmanin ja Ruut Pääkkösen kaveruus on syventynyt ystävyydeksi, kun he päättivät lähteä pois kotikonnuilta kristilliseen kansanopistolukioon.

Yksi ja sama asia!

Niin toteaa nuorimies Roosasta ja Ruutista Karkun evankelisen opiston kotoisasti sisustetussa aulassa.

Sansa neliöb. 11.11.-10.12.

Ja ystävättäret nauravat makeasti.

Lausahdus vahvistaa sen, jonka kaikki ovat havainneet. Lukion ekaa luokkaa käyvä kaksikko on kuin yksikkö. Roosa ja Ruut ovat yleensä yhdessä siellä, missä liikkuvat: oppitunneilla, kaveriporukassa, nuortenilloissa, tauoilla, syömässä, raamattupiirissä ja omassa kämpässään.

Yläluokkansa kumpikin kävi Nakkilassa, mutta vielä silloin he eivät olleet sydänystäviä. Kummallakin oli oma kaveriporukka, eikä yhteyttä juuri ollut, vaikka molemmat olivat olleet Karkussa saman riparilla.

Nakkilan yhteiskoulussa, seitsemännellä luokalla, Ruut kirjoitti itselleen kirjeen ja niin tekivät hänen luokkatoverinsakin. He olivat saaneet tulevaisuuteen luotaavan tehtävän opettajalta, joka otti tekstit talteen ja antoi ne kirjoittajille takaisin yhdeksännellä luokalla.

Olin kirjoittanut kirjeeseen, että haen opiskelemaan Karkun evankelisen opiston lukioon. Ja sen suunnitelman sitten toteutin! Ruut hymyilee.

Roosalla päätös kansanopistolukioon hakeutumisesta kypsyi vasta viimeisenä yläkoulun keväänä.

Innostuin Ruutin valinnasta. Tuntui kivalta lähteä lukioon, jossa olisi samanhenkisiä ihmisiä.

Oli selvää, että he pyysivät päästä kämppäkavereiksi.

Toiveen toteutumisesta he saivat vahvistuksen jo haastattelun yhteydessä lukion linjanjohtajalta, Anna-Kaisa Ruskilta.

Nyt kaksikolla on takana puolisen vuotta yhteisasumista ja suomalaisittain harvinaista kansanopistolukiota. Valinnat eivät kaduta.

En muista, että olisimme kertaakaan riidelleet! Ruut ihmettelee.

Roosakin yrittää kaivella muistinsa sopukoita.

Kerran taisit minulle englannin tunnilla aika tiukasti sanoa, että ”koita nyt edes yrittää”. Eikä sekään siis ollut riita.

Ystävyydessä usko on tärkeä tekijä. Somistuksena kaksikon huoneen seinillä onkin Raamatun lauseilla varustettuja kortteja.

Jos toinen on jostain syystä alla päin, niin millä muulla tavalla osaisinkaan lohduttaa kuin Raamatun sanoilla siitä, että Jumala tietää ja tahtoo auttaa. Ja luvata rukoilla asian puolesta, Ruut miettii.

Jos ei olisi uskoa, katselisin varmaan seiniä, kun toinen vuodattaisi murheitaan!

Myös nauru on olennainen osa ystävyyttä.

Meillä on samanlainen huumorintaju, toteaa Roosa kiitollisena.

On heillä sentään eroavuuksiakin.

Ruut tunnustaa, että hänen puolikkaansa yhteisestä huoneesta on yleensä hieman sekaisempi. Oman mausteensa tuo sekin, että hän seurustelee.

Kaksikko haluaa antaa toiselle tilaa, jos tämä tuntuu sitä kaipaavan.

Kunnioitamme sitä, jos toinen tahtoo olla yksin ja rauhassa.

Viikonlopuiksi kansanopistolaiset matkaavat junalla perheidensä pariin, eivätkä he paljoakaan näe silloin toisiaan.

Nakkilassa välimatkaa ei kuitenkaan ole kuin kahdeksan kilometrin verran, joten ikävän yllättäessä toisen luo pääsee nopsaan.