Elämäntaito: Professori Lea Pulkkinen: Suomalainen kasvatuskulttuuri kaipaa enemmän hoivaa ja kiitoksen sanoja

”Uskon syvään sisäiseen muutokseen”, sanoo Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksen toiminnanjohtaja Johanna Sandberg

 

Johanna Sandberg. Kuva: Jani Laukkanen.

Jeesukseen tutustuminen alkaa usein ihmisen ikävästä tai leivän ja terveyden tarpeesta. Niin saa olla, Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Johanna Sandberg sanoo.

Koiranpennun ja koulupojan leikkien jäljet lojuvat levällään vaaleanharmaan puutalon pihassa. Aidassa pari lautaa on päättänyt irrota rivistä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle. Sisällä kaakeliuuni ilahduttaa koristeellisuudellaan ja pelkistetty nahkasohva mukavuudellaan. Antiikkisessa lipastossa kauneus ja käytännöllisyys yhdistyvät.

Johanna Sandbergin koti Riihimäellä on rento ja kutsuva. Historiaa kantavat esineet eivät nyrpistele nenäänsä uusille tulokkaille, joista jotkut vielä etsivät paikkaansa. Täällä kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa liian ”jotain”.

Parempi aviol. neliöb. 16.-22.9. (ilm.1/2)

Sandbergien talo on kuin sen emännän unelma kirkosta. Rakenteet eivät ole itseisarvo, vaan elämä, jolle rakennus luo puitteet. Erilaiset kokevat olevansa tervetulleita ja vinoja lautoja oikaistaan, kun aika on sopiva.

Teologian maisteri Johanna Sandberg aloitti elokuun alussa Hengen uudistus kirkossamme -järjestön toiminnanjohtajana ja unelmoi kirkosta työkseen. Mitä tapahtuu, jos unelmat toteutuvat?

Haluatko lukea koko jutun Sanan verkkolehdestä?