Medioissa käydään nyt vilkasta keskustelua tapaus Markku Koivistosta. Åbo Akademin uskontotieteen tutkijatohtorin Tuija Hovin mukaan vahvojen uskonnollisten johtajien ylilyönnit eivät ole tavattomia.
– Uskonnollinen johtajuus perustuu yleensä henkilön vahvoille persoonallisille ominaisuuksille sekä siihen, että hänen välittämäänsä sanomaan ja opetukseen luotetaan. Mitä laajemman kannatuksen hän saa, sitä kyseenalaistamattomampi, ihaillumpi ja kritiikittömämpi hänen asemansa on.
Hovin mukaan kysymys on yhden henkilön jalustalle nostamisesta. Tällaiseen tilanteeseen voi hänen mukaansa joutua myös tahtomattaan.
– Uskonnollisen johtajan asemaan voi liittyä monenlaista psyykkistä stressiä. Väärinkäytöksiä voi tapahtua erityisesti vastuutehtäviin liittyvän paineen alaisena. Ongelmat kilpistyvät usein tavalla tai toisella seksuaalisuuteen, jota uskonnollisissa liikkeissä pääsääntöisesti pyritään normittamaan, Hovi analysoi.
Nokia Missiolla on Hovin mielestä mahdollisuuksia ilman Markku Koivistoa.
– Paikkansa vakiinnuttanut liike ei välttämättä yhtä miestä kaipaa. Nokia Missiollahan on säännöllistä toimintaa usealla paikkakunnalla.
Tutkijan mukaan yhteisö on nyt kuitenkin tienhaarassa.
– Toisaalta Nokia Missio on ollut leimallisesti nimenomaan henkilöjohtoinen liike ja personoitunut yhden valovoimaisen johtajan ja esikuvan, Markku Koiviston, ympärille. Liikkeen tulevaisuuden ratkaissee se, miten monien kannattajien ilmeistä pettymystä paikataan ja millainen tulevaisuusvisio rakennetaan, Hovi arvioi.
Hovi pitää Nokia Missiota kiinnostavana ilmiönä suomalaisen karismaattisuuden kentällä.
– Nokia Missio on käynyt läpi mielenkiintoisen prosessin evankelisluterilaisen kirkon piiristä alkaneena liikkeenä, kirkosta irtautuneena yhdistyspohjaisena toimintamuotona ja lopulta itsenäisenä kirkkokuntana. Kaikki tämä on tapahtunut yhden johtajan ja yhden kannattajasukupolven aikana, Hovi huomauttaa.
