Kirjoittanut
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kommentoi Uusi Tie -lehdelle aloitetta uskonnonvapauslain muuttamisesta.
Uskonnollisten yhdyskuntien toimintaa tulee arvioida säännöllisesti lasten perusoikeuksien näkökulmasta, esittää lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Opetus- ja kulttuuriministeriölle laatimassaan aloitteessa 16. helmikuuta.
Tällä hetkellä uskonnonvapauslaissa säädetty asiantuntijalautakunta arvioi uskonnollisia yhteisöjä siinä vaiheessa, kun ne hakeutuvat uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin. Lapsiasiavaltuutetun aloitteessa ehdotetaan, että arvioinnit jatkuisivat myös rekisteröitymisen jälkeen ja olisivat säännöllisiä. Lisäksi arviointi voitaisiin ulottaa myös muihin kuin rekisteröityneisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, eli esimerkiksi herätysliikkeisiin.
Aloitteessa muistutetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, joka ”velvoittaa myös uskonnollisia yhdyskuntia kunnioittamaan lapsen oikeuksia.” Ajatus aloitteesta lähti Tuomas Kurttilan mukaan liikkeelle yhteydenotoista, joita hän sai Uskontojen uhrien tuki ry:ltä. Toisaalta taustalla olivat myös keskustelut uskonnollisten yhteisöjen kanssa.
– Kolmantena tekijänä oli omakin pohdintani siitä, millä tavalla lapsen etua, lapsen oikeuksien toteutumista ja siihen liittyvää dialogia voidaan rakentaa eri toimijoiden kesken, Kurttila sanoo Uudelle Tielle.
”Uskonnolliset yhteisöt ovat yksin kipeiden asioiden kanssa”
Yksi osa arviointia olisi uskonnollisen yhteisön itsearviointi. Toisaalta arviointi on sitä, että valtio viestii lapsen oikeuksista ja huolehtii siitä, että uskonnolliset yhteisöt tuntevat lainsäädännön. Tuomas Kurttila korostaa sanaa ”dialogi”.
– Uskonnollisella yhteisöllä on dialogiin perustuva mahdollisuus tuoda esille niitä asioita, jotka se itse tunnistaa. Uskonnolliset yhteisöt ovat tällä hetkellä hyvin yksin näiden vaikeiden, kipeiden asioiden kanssa.
Arvioinnin perusteella uskonnollista yhdyskuntaa voitaisiin velvoittaa kiinnittämään huomiota toiminnassa ilmenneisiin epäkohtiin. Tällä hetkellä ei ole käytössä muita kuin kaikkein raskaimpia, rikosprosesseihin ja lastensuojeluun liittyviä mahdollisuuksia.
– Ja silloin ollaan ilman muuta usein aivan liian pitkällä, vaikka asioita olisi voinut ehkäistä ja ennakoida.
Rajoittaako aloite uskonnonvapautta?
Aloite on herättänyt jonkin verran huolta siitä, johtaako aloite uskonnonvapauden rajoittamiseen. Alkavatko viranomaiset kontrolloida, mitä kirkossa, moskeijassa tai temppelissä saa opettaa?
– Ymmärrän tämän erittäin hyvin ja tunnistan tuon tunteen ja reaktion. Itse koen, että uskonnonvapauden määrittely kapenee tänä päivänä nimenomaan siksi, että meillä ei ole uskonto- ja uskontokasvatukseen liittyvää dialogia, jossa on jatkuvan kehittymisen ja arviointityön mahdollisuus.
Tällä hetkellä, kun uskontodialogi ja arviointi puuttuvat, keskustelua leimaavat Kurttilan mukaan julkisuuteen nousseet yksittäistapaukset, mikä johtaa uskonnonvapauden määrittelyn kaventumiseen.
– Mikä tänä päivänä tuntuu riskiltä, voi huomenna olla uskonnonvapauden suurinta suojaa. Oleellista on, että lapsen oikeudet ja etu ovat keskiössä, Kurttila toteaa.
Mitä mieltä lapsiasiavaltuutettu on siitä, jos lapsille opetetaan islamin tai kristinuskon mukaisesti viimeisestä tuomiosta, paratiisista ja kadotuksesta? Lue lisää Uuden Tien artikkelista.
Lue myös aihetta käsittelevä Uuden Tien pääkirjoitus ”Mitä lapsen tulee saada kuulla?”
