Uskonto on ainoa mahti, joka pystyy haastamaan tieteen. Näin kuvasi professori Esko Valtaoja viime viikolla uskoa, tiedettä ja ateismia pohtineessa seminaarissa Helsingissä.
Valtaoja kuvasi tiedettä ainoana todistettavana tiedon lähteenä. Sisäistä uskonnollista kokemusta ei voi jakaa toisille samalla tavalla kuin tieteen tuloksia.
Koska uskonto ei edes koulutustason noustessa katoa, Valtaoja kannattaa dialogia tieteen ja uskonnon välillä.
– Toivon todellista keskustelua, joka tähtää toisen mielipiteen ymmärtämiseen.
Tiede panee Valtaojan mukaan yhä tiukemmat rajat uskonnolle ja pystyy myös eliminoimaan uskontoja.
– Tiede karsii niitä uskonnon rönsyjä, jotka eivät ole kelvollisia.
Valtaoja myönsi, että ”kaikesta ei tiedetä kaikkea”.
– Ymmärryksen tuolla puolen voi olla jotain. Joku ajattelee, että siellä on Jumala.
Suomen ekumeenisen neuvoston seminaarissa puheenvuoron käytti myös emerituspiispa Juha Pihkala. Hän totesi, että uskonnollisuus kuluu ihmislajin luontoon, minkä myöntää moni evoluutiobiologikin, joka ottaa tarmokkaasti etäisyyttä uskonnolliseen uskoon.
Pihkalan mukaan evoluutio ei luonnontieteellisenä selitysmallina ole ristiriidassaluomisuskon kanssa.
– Uskon kannalta tärkeintä ei ole se millaisin prosessein maailma on syntynyt vaan se, että Jumala on kaiken taustalla, kaiken perusta.
Pihkalan mukaan ihminen ei vaihda maailmankatsomustaan tai uskoaan rationaalisen päättelyn ajamana vaan kääntymällä, joko äkkiä tai hitaasti kypsyen.
Valtaoja myönsi, että tiede ole ketään raitistanut, mutta Jeesuksen uskotaan tehneen näin.
