Kirjoittanut
Poikkeuksellista on etenkin nuorten miesten lisääntynyt kiinnostys vaihtoehtoisia hengellisiä uskomuksia kohtaan. Taustalla on laajempi muutos länsimaisessa uskonnollisuudessa.
Suomalainen spiritualiteetti näyttäisi olevan muutoksessa. Aihe on asetettu luupin alle vastikään ilmestyneessä artikkelikokoelmassa Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa, jonka on julkaissut Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikkö.
Käsitteenä spiritualiteetilla on kristillisissä yhteyksissä perinteisesti tarkoitettu hengellistä elämää ja nimenomaan henkilökohtaisen uskon harjoittamista, kertoo Jussi Sohlberg, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori ja Uushenkisyyteen liittyvien näkemysten kannatus 2000-luvulla kyselytutkimusten valossa -artikkelin kirjoittaja. Uskonnollisuuden muutoksen myötä sanan käyttöyhteydet ovat laajentuneet aina elämänkatsomuksellisiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin.
Spiritualiteetin ytimessä on henkilökohtainen, sisäinen kokemus, ja se kiinnostaa suomalaisia entistä enemmän.
Nuori ikäpolvi on avoin vaihtoehdoille
Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen teettämä Gallup Ecclesiastica -kysely mittaa suomalaisten uskonnollisuutta, ja vuoden 2019 tutkimus kertoo käänteestä: uushenkisyyteen liittyvät käsitykset saavat vastakaikua entistä useampien nuorten ja erityisesti miesten mielessä.
Jopa 40 prosenttia 15–29-vuotiaista miehistä oli täysin tai osittain samaa mieltä väitteen ”on olemassa näkymättömiä maailmoja, jotka vaikuttavat meidän maailmassamme” kanssa. Se on 19 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2015. Vanhemmat miehet uskoivat väitteeseen huomattavasti vähemmän. Nuorista naisista 43 prosenttia uskoi näin, ja naiset kaikissa ikäluokissa uskoivat väitteeseen miehiä enemmän.
New age -henkisyyteen liittyviin kanavointiin ja henkimeedioihin uskoi harvempi (”henkimeediot ja kanavoijat voivat välittää meille tietoa näkymättömästä maailmasta”). Miehistä 15–29-vuotiaat ja 30–39-vuotiaat uskoivat eniten, molemmista ikäryhmistä noin viidennes. Naisista 54 ikävuoteen asti uskottiin väitteeseen eniten, noin neljännes kustakin ikäluokasta.
Vaihtoehtoisiin terapioihin ja omaan sisimpään uskottiin selkeästi enemmän (”vaihtoehtoiset terapiat ja itsensä kehittämisen menetelmät voivat auttaa meitä eheytymään ihmisinä”). Nuoret uskoivat jälleen eniten, 15–29-vuotiaista miehistä 42 prosenttia ja saman ikäisistä naisista 57 prosenttia.
Myönteinen suhtautuminen ei tarkoita, että neljännes nuorista naisista ja viidennes miehistä miehistä harrastaa arki-iltaisin kanavointia tai poikkeaa meedioistuntoihin, Sohlberg toteaa. Se kertoo pikemminkin avoimuudesta vaihtoehtoisia uskonnollisia näkemyksiä kohtaan.
Mielen teoria voi selittää uskonnollisuutta
Muutoksessa huomiota on herättänyt erityisesti nuorten miesten lisääntynyt kiinnostus (uus)henkisyyttä kohtaan.
– Yleensä, kun on tutkittu uskonnollisuuden muutosta ja uushenkisyyttä, tämä kenttä on selkeästi hyvin naisvoittoista, Sohlberg kertoo.
Nyt uushenkisyys kiinnostaa miehiäkin.
Yksioikoisia vastauksia sukupuolijakaumaan ei ole, mutta Jussi Sohlbergillä on heittää muutamia valistuneita arvauksia.
Yksi on mielen teoria, jota on ehdotettu syyksi uskonnollisuuden naisvaltaisuuteen. Mielen teoria on kehityspsykologian käsite, jolla tarkoitetaan ihmisen kykyä ymmärtää, että muilla ihmisillä on oma tietoisuus, omia ajatuksia ja tunteita. Lapsuudessa kehittyvä taito auttaa ihmistä tulkitsemaan toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia.
Entä miten tämä liittyy uskontoon? Siten, että samaa mielen teoriaa käytetään tulkitsemaan yliluonnollisen olennon aikeita tai tunteita.
– Monet tutkimukset viittaavat siihen, että sukupolvien välillä on selkeitä eroja siinä, kuinka herkästi mielen teoriaa käytetään. Uskonnontutkimuksessa on esitetty, että naisilla on keskimäärin suurempi herkkyys käyttää mielen teoriaa. Samoin paremmat empatiakyvyt voivat selittää asiaa, Jussi Sohlberg kertoo.
Mielen teoria voisi siis olla yksi syy sille, miksi naisilla on perinteisesti yliedustus myös uushenkisissä piireissä — ja sukupolvien välinen ero sen käytössä voisi selittää sitä, miksi nuoremmassa polvessa myös miehet ovat kiinnostuneita henkisyydestä.
Miehetkin saavat olla henkisiä
Lisävaloa sukupuolijakauman käänteeseen voivat antaa okkulttuuri ja muutos miehen mallissa.
Okkulttuuri-ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että yliluonnollisuuteen, esoteriaan eli salaiseen henkiseen tietoon ja henkisyyteen liittyvät teemat leviävät yhteiskunnassa, usein esimerkiksi taiteen ja populaarikulttuurin kautta. Yliluonnollisia asioita käsittelevät sarjat ja elokuvat tekevät aihetta tutummaksi.
Tämä ei tietenkään ole sukupuolisidonnainen syy uushenkisyyden suosiolle. Sen sijaan miesten kasvanutta kiinnostusta voisi selittää muutos miehen mallissa.
– Ehkä nuorten miesten kohdalla ajattelu perinteisen miehen mallista on muutoksessa ja muuttunut. Tämä on voinut lisätä nuorten miesten valmiutta omaksua ajatuksia, jotka on perinteisesti mielletty naisten kokemusmaailmaan, Sohlberg arvioi.
Jos tunne-elämästä on sallitumpaa puhua, miksei myös yliluonnollisista kokemuksista?
Nuorten miesten keskuudessa kuitenkin myös jotkin kristilliset näkemykset ovat saaneet entistä enemmän kannatusta. Pääsiäisen kristillistä merkitystä tärkeänä pitävien miesten osuus laski sitä mukaa, kun vastaajat nuortuivat — mutta 15–29-vuotiaiden kohdalla käyrä kääntyi yllättäen nousuun, kertoo kirkon nelivuotiskertomus Uskonto arjessa ja juhlassa (Kirkon tutkimuskeskus 2020). Tämän ikäluokan miehistä 27 prosenttia piti pääsiäisen kristillisyyttä tärkeänä, naisista 21.
Kaikkiaan nuorimmassa ikäluokassa uskotaan silti vanhempia vähemmän Jumalaan.
Kirkkolaitos ei kiinnosta
Uushenkisyyden suosion taustalla on suurempi kuva uskonnollisuuden muutoksesta länsimaissa, Jussi Sohlberg muistuttaa. Siihen liittyy irrottautuminen institutionaalisesta uskonnosta ja samaan aikaan avoimuus ja kiinnostus henkisyyttä kohtaan.
Tämä on hyvää maaperää uushenkisyydelle, jossa kokemus on tärkeämpää kuin korkeakirkollisuus ja sisäinen usko päihittää ulkoisen auktoriteetin.
– Kun keskustelee uushenkisyydestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa erilaisissa messutapahtumissa ja lukee alan lehtiä ja kirjallisuutta, ero uskonnon ja henkisyyden välillä tehdään hyvin selväksi, Sohlberg kertoo.
Tämäkään piirre ei ole uushenkisten yksityisomaisuutta vaan se näkyy monissa uskontoperinteissä. Institutionaalistenkin rakenteiden sisältä löytyy yleensä aina sisäistä kokemusta painottavia liikehdintöjä, kuten erilaiset mystiikan perinteet. Herätyskristillisyydessä institutionaalinen uskonnollisuus ja henkilökohtainen sisäinen usko voidaan nähdä usein toisistaan erillisinä asioina.
Uushenkisyydessä pesäero on astetta isompi, ja siinä halutaan sanoutua irti järjestäytyneistä uskonnoista pyhine kirjoineen. Eri uskomusperinteistä voi vapaasti yhdistellä aineksia ja ihmisen rooli etsijänä korostuu.
Tällaiselle ajattelulle löytyy myös tilaa. Yhteistä sekä uushenkisyydelle että laajemmin yhteiskunnalliselle keskustelulle on niin sanottu populaaripsykologinen kieli ja holistinen ajattelutapa.
– Korostetaan kokonaisvaltaisuutta mielen ja ruumiin välillä, Sohlberg havainnollistaa.
Jälleen tämäkin piirre näkyy kristillisyydessä, eletäänhän tässä samassa kulttuurissa. Lähetystyöhön liittyy elimellisesti materiaalinen apu ja kysymykset sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ja kristinusko koskettaa pelkän sielun pelastuksen lisäksi arkipäiväistä elämää.
– Ajatus nousee vanhoista kristillisistä perinteistä, ja toki sitä kontekstualisoidaan ja se saa uusia merkityksiä.
Kokonaisvaltaisuuden korostus ei siis itsessään ole uushenkisyyden merkki, mutta sille suopea ilmapiiri on omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta uushenkisyyttäkin kohtaan.
Kielenkäyttöä kannattaa tarkastella
Uushenkisyys haastaa kirkon terävöittämään kokemuksellisen ja kokonaisvaltaisen hengellisyyden merkitystä omassa työssään, Jussi Sohlberg kirjoittaa Uushenkisyyteen liittyvien näkemysten kannatus 2000-luvulla kyselytutkimusten valossa -artikkelinsa päätteeksi. Niin ikään on tärkeää tiedostaa, että uushenkisyydessä tehdään usein rajanvetoa uskontoon. Vuoropuhelussa on kiinnitettävä huomiota myös käytettävään kieleen.
Kielenkäytöllä Sohlberg viittaa uskonnollisen kielen vierauteen ja tuttuuteen. Kun kristillinen kasvatus on heikentynyt — tämäkin on yksi nelivuotiskertomuksen havainnoista — myöskään sanat merkityksineen eivät siirry eteenpäin. Ja kristillisessä kielessä on paljon erityissanastoa, joka ei avaudu asiaan vihkiytymättömälle.
– Kieli on kuitenkin yksi tapa viedä sanomaa eteenpäin, Sohlberg pohtii.
– Siinä on omat haasteensa, jos kieli kuulostaa kerta kaikkiaan hyvin vieraalta ja oudolta eikä resonoi millään lailla omaan kokemusmaailmaan.
Yksi pyrkimys vastata tähän huutoon ovat uudet raamatunkäännökset, kuten Pipliaseuran vuonna 2020 ilmestynyt Uuden testamentin nykykielinen käännös ja tekeillä oleva käännös Vanhasta testamentista.
– Monet saattavat pelätä, että kaikki aikaisempi hylätään ja katkaistaan yhteys aiempaan perinteeseen. Mutta ytimelle annetaan vain hahmo, kieli ja tavat, joihin tämän päivän ihmisen on helpompi tarttua.
Lähteet:
Jussi Sohlberg: Uushenkisyyteen liittyvien näkemysten kannatus 2000-luvulla kyselytutkimusten valossa teoksessa Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa. Kirkon tutkimus ja koulutus, 2022.
Uskonto arjessa ja juhlassa — Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019. Kirkon tutkimuskeskus, 2020.
