Kirjoittanut
Ihminen ei voi aina ymmärtää Jumalan suunnitelmaa. Olemme usein eri mieltä Hänen kanssaan siitä, miten eri tilanteessa tulisi menetellä, tai miten asioiden pitäisi järjestyä. Meidän pitää vain oppia luottamaan, että Jumala kyllä tietää parhaiten.
Exodus: Gods and kings pohjautuu Raamatun kertomukseen Mooseksesta. Se kuvaa hänen tehtäväänsä johtaa heprealaiset pois Egyptistä. Teologisesta näkökulmasta katsottuna juonessa oli luonnollisesti käytetty taiteilijan vapauksiaa, kuten elokuvissa aina. En ole vielä nähnyt yhtään kirjaan pohjautuvaa Hollywood-elokuvaa, joka olisi täydellisesti seurannut alkuperäistä juonta.Yllättävää kuitenkin oli se, että muutokset olivat suhteellisen pieniä ja niitä oli oletettua vähemmän.
Elokuvassa Mooses lähtee Phitom-nimiseen kaupunkiin tapaamaan varakuningasta, joka valvoo orjia. Siellä hän kuulustelee heprealaisten vanhimpia, joista yksi kertoo hänelle hänen todellisen syntyperänsä. Mooses ei kuitenkaan usko tarinaa, ja suutuspäissään hyökkää kahden vartijan kimppuun, jotka erehtyivät luulemaan häntä orjaksi. Toisin kuin Raamatussa, hän ei pakene, vaan hänet karkotetaan. Syy ei kuitenkaan ole murha, vaan faaraon korviin kantautunut huhu hänen syntyperästään.
Palava pensas kyllä löytyy elokuvasta, mutta se ei puhu. Jumala esiintyy elokuvassa Moosekselle aina pienenä poikana. Kohdattuaan Jumalan, Mooses lähtee takaisin Egyptiin. Elokuvassa on hyvin sotaisa sävy lähes koko ajan. Mooses kouluttaa joukon miehiä taistelemaan, mutta Jumalalla on oma suunnitelmansa. Hän lähettää vitsaukset saadakseen faaraon päästämään kansansa vapauteen.
Emme voi aina ymmärtää Jumalan suunnitelmaa
Elokuvassa Mooses ei hyväksynyt kaikkia vitsauksia, eikä voinut ymmärtää Jumalan suunnitelmaa. Jumalan suunnitelmat ovat usein piilossa ihmiseltä, emmekä niitä välttämättä edes pystyisi ymmärtämään. Egyptin vitsaukset tuntuvat todella raaoilta. Jumala kuitenkin näkee ja tietää kaiken, joten emme voi kuin opetella luottamaan Häneen.
Elokuva on taiteellisesta näkökulmasta katsottuna todella hienosti toteutettu. Maisemat ja Egyptin loisto on kuvattu todella kauniisti ja mahtipontisesti. Vaikka elokuva kestää kaksi ja puoli tuntia, aika kului huomaamatta. Elokuva ei tuntunut pitkältä, koska juoni etenee sujuvasti ja koko ajan tapahtui jotain.
Elokuvasta saa enemmän irti, jos unohtaa teologisen pilkun viilaamisen ja keskittyy itse elokuvaan. Vaikka kaikki ei Raamatun näkökulmasta aivan oikein menekään, uudet Raamattuun pohjautuvat elokuvat saavat ihmiset ajattelemaan, ainakin toivottavasti.
