Saaren kirkon Orpokotijuhlilla julkaistiin lauantaina 17.8.2024 Parikanniemen Ystävät ry:n hartauskirja Luoja meitä kantaa. Kirjassa on mukana 46 kirjoittajaa, joista paikalla oli kolmisenkymmentä.
Uukuniemeläinen herätysliike ja sen perintöä vaalivat Parikanniemisäätiö sekä Parikanniemen Ystävät ry ovat alusta asti olleet kirjan liikkeitä. Helena Konttisesta kertova K. K. Sarlinin Eräs meidän ajan profeetta oli liikkeen ensimmäinen merkkiteos, ja sen jälkeen on kirjojen muotoon tallennettu niin liikkeen historiaa, teologiaa, toimintaa kuin henkilökuvia vuosikymmenien ajalta. Viime vuosina Parikanniemen Ystävät ry on julkaissut uusia nimikkeitä tai uusintapainoksia 2–3 kirjaa vuodessa.
Yksi Parikanniemen Ystäviltä on kuitenkin puuttunut: oma hartauskirja. Nyt julkaistuun kirjaan kutsuttiin tekijöiksi eri-ikäisiä naisia ja miehiä eri puolilta Suomea, maallikoita ja pappeja sekä kaksi piispaa. Yhdistävänä tekijänä kaikilla on jokin yhteys uukuniemeläiseen herätysliikkeeseen ja Parikanniemeen. Erityisesti on pyritty siihen, että maallikoiden ääni kuuluu kirjassa.
Kirjoittajat lähtivät hienolla tavalla mukaan talkoisiin tekemään tätä päivähartauskirjaa, joka sisältää hartaustekstin vuoden jokaiselle päivälle.
Kirjan toinen toimittaja, savonlinnalainen rehtori-sivistystoimenjohtaja ja pastori Kimmo Jaatila kertoo projektin merkityksestä itselleen näin:
– Kirjan toimittaminen oli mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että niin monella persoonallisella tavalla voidaan julistaa samaa Kristusta. Tekstien lukeminen useaan kertaan antoi toimittajalle hengellisesti paljon. On hienoa, että tällä tavoin myös maallikot ovat saaneet äänensä kuuluviin, koska heillä on paljon aarteita jaettavaksi.
Toinen kirjan toimittaja, Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen kysyi viideltä kirjan kirjoittajalta, mikä hartauskirja on puhutellut heitä itseään eniten ja mikä on heidän oma sanomansa Luoja meitä kantaa -kirjan lukijoille. Hän kysyi myös, millaisena kirjoittajat näkevät kristillisen kirjan tulevaisuuden. Näin he vastasivat:
Helka Fabritius
diakoni emerita, Myrskylä
Yksi toivoa antava hartauskirja on ollut Erkki Lemisen Armo kuuluu sulle juuri (Karas-Sana 1983). Elämäni aikana olen saanut kuulla useita Erkki Lemisen puheita ja runoja ja keskustellakin hänen kanssaan ns. sielunhoidollisista asioista. Tuo kirja toi Jumalan rakkauden niin lähelle sydäntäni, että en voi kuin kiittää anteeksiantamuksen lahjasta. Tiedän, että rakkaus on ristinmuotoinen. Jumalan Sanan lupaus ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9) tuo toivon jokaiseen päivään.
Toivon, että Luoja meitä kantaa -hartauskirja voisi tuoda eri kirjoittajien välityksellä sellaista sanomaa, johon on helppo tarttua, joka syventäisi uskoamme, ravitsisi ja hoitaisi meitä.
Uskon, että kristillisiä kirjoja tarvitaan tulevaisuudessakin. Toivon, että hartauskirjamme voisi tuoda eri kirjoittajien välityksellä sellaista sanomaa, johon on helppo tarttua, joka syventäisi uskoamme, ravitsisi ja hoitaisi meitä.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Päijät-Hämeen rovastikunnan lääninrovasti, Lahti
Yhden kirjan esille nostaminen on vaikeaa, koska hyviä hartauskirjoja on monia. Mainitsen kuitenkin tässä Martti Lutherin Mannaa Jumalan lapsille (22. painos 2019 Aurinko Kustannus). Sitä olen lukenut paljon, ja sen jykevä viesti on juurevaa, hyvin aikaa kestävää.
Omissa teksteissäni pyrin muistuttamaan lukijaa pitämään katseen Kristuksessa ja huomion siinä, mitä Jumala on ja mitä hän tekee.
Kristillisten kirjojen haaste on, että niitä on vaikea löytää tavallisista kirjakaupoista. Kirjojen välillä on myös laadullista kirjavuutta. Uskon kuitenkin, että hyviä hartauskirjoja tarvitaan ja niille löytyy kysyntää.
Alpo Kinnunen
maatalousyrittäjä, Hyrynsalmi
Minua on eniten puhutellut Urho Muroman Aamuvartiohetkiä (WSOY 1964).
Oma sanomani hartauskirjamme lukijoille on: Me etsimme, mikä on elämän salaisuus. Hän on Jeesus Kristus.
Itse uskon, että niin kauan kuin on kristinuskoa, tarvitaan kristillistä kirjallisuutta.
Joosua Tolvanen
työnjohtaja, ammattikalastaja, Nurmes
C. O. Roseniuksen Elämän leipää -kirja (Sley-Media 2012) on minua eniten puhutellut hartauskirja. Siinä opetus on selkeää ja perusteellista. Kirjan sanoman puhuttelemana on hyvä aamuisin viipyillä rukouksessa Vapahtajan edessä ennen päivän askareisiin ryhtymistä.
Sanomani hartauskirjan lukijoille on toivon ja rohkaisun sanoma. Siinä on sanomaa sinulle, joka epäröit, et luota, olet uupunut, tai ehkä epäonnistumiset ovat lannistaneet vaelluksesi. Jumala on edelleen kristityn eläväksi tekijä. Hän on voimallinen antamaan meille rohkeutta, rakkautta ja voimaa kuuliaisuuden tielle, johon meidät on kutsuttu Jeesuksessa.
Näen kristillisen kirjallisuuden tulevaisuuden valoisana. Tällä hetkellä kristillinen kirja ei aina löydä eri ikäisten lukijoiden käsiin. Mutta uskon tulevaisuuteen, jolloin ne ovat taas arvossaan – Jumala sen yksin tietää. Kristillisen kirjan sanoma on suurimmilta osin ajasta riippumatonta, joten on aina tärkeää tehdä työtä kristillisen kirjallisuuden edistämiseksi.
Anni Kilpiä
psykologian maisteri, väitöskirjatutkija, Savitaipale
Opiskeluaikoina yöpöydälläni (ja toki käytössäkin) oli 365 päivää C.S. Lewisin seurassa (Kirjapaja 2008), jossa oli joka päivälle katkelma jostain Lewisin teoksesta. Noissa katkelmissa oli sanoitettu havaintoja kristinuskon perusteista ja kristittynä elämisestä sopivasti hieman tottumastani poikkeavin sanoin ja kielikuvin, mikä oli oivalluttavaa. Tänä vuonna on ollut veikeää tunnistaa tuttuja kohtia asiayhteydessään, kun olen lukenut Lewisin Tätä on kristinusko ja Ilon yllättämä -teokset.
Ajattelitpa itsestäsi, elämästäsi tai Jumalasta mitä hyvänsä, hän tahtoo elää vuorovaikutussuhteessa sinuun, jakaa elämää kanssasi ja olla lähellä sinua. Se on kuitenkin meille usein vaikeaa, sillä silloin meidän tulee kääntää huomiomme pois itsestämme häneen ja jättäytyä hänen kannateltavakseen. Tämä on samalla jotain yksinkertaista, mutta myös täysin käsittämätöntä. Olen hapuilevasti koettanut sanoittaa joitain keskeneräisiä pohdintojani tästä annettujen tekstien pohjalta.
Voi olla, että tulevaisuudessa pelkästään painettu kirja ei saavuta entisessä määrin lukijoita. Kristillinen kirjallisuus ja tekstit ovat kuitenkin kautta aikain saaneet moninaisia muotoja ja levityskanavia. Olennaista mielestäni on, ettei ajan hermolla pysyminen ole itseisarvo. Uusien ilmaisumuotojen olisi lähdettävä oivalluksesta, että tälläkin tavalla ja minulle rakkaalla kielellä voin kertoa Jumalan todellisuudesta. Esimerkkejä nykyajan hartauskirjallisuudesta ovat mielestäni Pipliaseuran Elämänpuu-äänikirja, joka yhdistelee tuoreiden psalmikäännösten luentaa ja niiden inspiroimia lauluja, videomuotoiset Godfulness-rentoutumisharjoitukset sekä sosiaalisen median twaarnat ja mietelmäkuvat. Toisaalta itse arvostan konkreettisen kirjan pysyvyyttä, sillä sen äärelle on helpompi palata, kuin etsiä jotain tiettyä asiaa äänikirjasta tai somen syövereistä.
