Petri Mäkilä nimitettiin vuoden 2018 alusta Suomen Evankelisen Allianssin (SEA) puheenjohtajaksi. Hän korostaa sitoutumista Raamatun sanoman ytimeen ja rohkeutta vaikuttaa laajasti yhteiskunnassa.
Petri Mäkilä TM on Patmos Lähetyssäätiön lähetyspastori, raamatunopettaja ja radioraamattukoulun rehtori, Helluntaikirkon hallituksen jäsen ja vaikuttaa Kontulan Metrokappelissa. SEA:n uunituoreena puheenjohtajana hän näkee tärkeänä tuoda herätyskristittyjen yhteisen äänen kuuluville.
– Yksin olemme pieniä toimijoita, mutta toivon, että löytäisimme vahvemman yhteyden, joka näkyisi ja kuuluisi tässä yhteiskunnassa. Evankelinen kristillisyys on aina rakentunut Kristuksen ympärille ja halunnut pitää kiinni Raamatusta.
– Meidän tulisi ottaa rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Vaikka mekkaloitsijoitakin löytyy kristillisistä piireistä, se ei saisi vaientaa evankelista kristillisyyttä. Voisimme ottaa rohkeasti kantaa asioihin, Mäkilä haastaa.
Tehtävämme on loistaa Kristuksen valoa
Allianssin syksyssä on ollut keskustelua siitä, että puhumme paljon maailman evankelioimisesta ja haluamme olla osa sitä.
– Törmäämme kuitenkin siihen, ettemme kerro edes naapurillemme evankeliumia. Sen on lähdettävä siitä, että yksi kertoo yhdelle.
Helluntaissa on ollut historiallista se, että politiikassa ei ole oltu mukana.
– Se on ollut virhe, sillä nyt valitamme päätöksistä. Nyt on tajuttu, että siellä pitäisi olla mukana.
– Suolana oleminen on olla sopassa mukana. Valo pitää tuoda pimeyteen ja suola pitää tuoda soppaan. Meidän tulisi rukoilla, että voisimme olla hänen lähettiläitään siellä missä olemmekin. Että minä eläisin niin, että joku näkisi Kristuksen minussa.
Raamatun totuus keskeisenä perustana allianssille
Kristittyjen yhteys rakentuu Raamatun sanoman pohjalle.
– Olen yrittänyt ajaa vahvasti viestiä siitä, että palaisimme Raamattuun ja yksinkertaisiin hengellisiin totuuksiin. Käytämme kristillisellä kentällä paljon aikaa toissijaisista asioista kiistelemiseen, mikä on mielestäni turhaa.
SEA itsessään ei yleensä järjestä konferensseja tai tapahtumia, mutta sen alaisuudessa toimii useita verkostoja, jotka keskittyvät eri sektoreihin. Esimerkiksi mediaverkoston tarkoitus on vastata tarpeisiin, joista valtamedia vaikenee. Tavoitteena on, että kristilliset toimijat tulisivat yhteen luomaan yhteistä strategiaa, joka mahdollistaa äänemme kuulumisen tässä yhteiskunnassa.
Raamattukeskeisyys puuttuu monista seurakunnista
– Raamattukeskeisyys on mielestäni monissa seurakunnissa kateissa. Erityisesti tämä näkyy nuorisotyössä. Jos nuoria ei seurakunnissa juurruteta Jumalan sanaan, heiltä puuttuu uskon perusta.
– Olen huolissani siitä, että uusi sukupolvi ei enää kasva kristilliseen maailmankuvaan, koska koulusta saa toisenlaisen maailmankuvan.
Mäkilä muistuttaa, että sana on hengellinen leipä ja uskova elää siitä. Jokainen sana, joka Jumalan suusta lähtee, on kätketty Raamattuun. Jos tätä ravintoa ei löydy seurakunnista, alamme nääntyä nälkään.
– Pidän Raamatun lukemista myös oman hengellisen elämäni mittarina. Jos menee pidempi aika, että en hakeudu Raamatun ääreen, jokin on pielessä. Raamatussa kuulen vapahtajan äänen.
Kulttuurikristillisyys voi olla tuhoisaa
– Jos olemme rehellisiä Suomi ei ole enää kristillinen maa. Kulttuurikristillisyys voi olla jopa tuhoisaa. Näkyyhän täällä kristillisyyden merkkejä. Jumala ei kuitenkaan katso kristillisyyden merkkejä, Jumala katsoo sydämeen.
Mäkilän mukaan kristillisyyden häviämisestä kertoo se, että yhteiskuntana työnnämme syrjään kristilliset perusasiat, jotka ovat alkujaan olleet pohjana yhteiskunnallemme. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran tänne, maailma oli täysin pakanallinen. Kristus syntyi monijumalaisen kulttuurin keskelle.
– Uskon, että yhteiskunta on vähän samanlainen tulevaisuudessa kuin silloin. Se avaa myös mahdollisuuden aidolle evankeliumille, kun kristillinen kulttuurillisuus katoaa. Meillä on jo sukupolvi keskellämme, joka ei tiedä Kristuksesta mitään. Sillä ei ole myöskään negatiivista kuvaa kristillisyydestä, Mäkilä pohtii.
