Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Uusi verkkojulkaisu esittelee yli 4500 suomalaispapin uran vuosilta 1800–1920

 

Verkkojulkaisusta löytyy esimerkiksi tämä runoilija, pappi ja professori Frans Mikael Franzén (1772–1847). Painokuva Fredrika Bremerin seepialaveerauksesta 1830: Museovirasto, CC BY 4.0

– Tänä vuonna avattu verkkojulkaisu on ensi vaiheessa kiinnostanut seurakuntahistoriasta kiinnostuneita ihmisiä ja edesmenneitten pappien sukulaisia, kertoo tutkija Risto Valjus Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) on saanut valmiiksi verkkojulkaisun vuosina 1800–1920 luterilaisina pappeina toimineista suomalaisista.

Verkkojulkaisuun sisältyvät kunkin papin syntymä- ja kuolinaika sekä puoliso. Lisäksi siitä käyvät selville henkilön opinnot, varsinainen pappisura sekä sivutoimet, opinto- ja edustusmatkat sekä erilaisten yhteisöjen jäsenyydet ja luottamustoimet.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Kaikkiaan verkkojulkaisusta löytyvät tiedot 4 617 suomalaispapista.

Tutkija Risto Valjus kertoo, että SKS koosti julkaisua kymmenen vuoden ajan.

– Verkkojulkaisu on tuoreeltaan herättänyt paljon kiinnostusta. Erityisesti siitä ovat olleet kiinnostuneet sukututkijat. Verkkopalvelu säästää aikaa ja vaivaa verrattuna siihen, että tiedot pitäisi etsiä kirjoista.

Olisiko verkkojulkaisu mahdollinen myös nuorempien sukupolvien papistosta?

– Esteeksi muodostuu Suomen lainsäädäntö yksityisyyden suojaan liittyen. Pappisliitto kyllä julkaisee painettuja matrikkeleita luterilaisen kirkon papeista. Tuorein teos on vuodelta 2018.

Verkkojulkaisuun teki pohjatyön 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella piispa Otto Immanuel Colliander. Hänen teoksensa julkaistiin vuosina 1910 ja 1918 Otavan kustantamina.

Suomen kirkkohistoriallinen seura työskenteli 2000-luvun alussa Collianderin paimenmuiston täydentämiseksi. Avuksi tuli vapaaehtoistyöntekijänä valtiotieteiden lisensiaatti Iikko B. Voipio, jolla oli tapana marssia työpäivänsä jälkeen Kansallisarkistoon tutkimaan Collianderin painamattoman aineiston mikrofilmejä.

Voipio tuli keränneeksi papistotietoutta vuoteen 1920 Kirkkohistoriallisen seuran asettaman paimenmuistotoimikunta ohjauksessa ja julkaisi työnsä tulokset 2004.

SKS ja Suomen kirkkohistoriallinen seura solmivat 2013 sopimuksen verkkojulkaisun toimittamisesta ja julkaisemisesta.

kansallisbiografia.fi/papisto