Maailmanlaajaa evankelikaalista liikettä kutsutaan Suomessa uuspietismiksi. Nimi ei ole ongelmaton, sillä vanhalla ja uudella pietismillä ei ole suoraa jatkumoa.
–Uuspietismi-sanalla viitataan Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä vaikuttavaan herätysliikkeeseen, tai herätysliikeryhmään, joka on alkuperältään angloamerikkalaista. On kysymys nykyään globaalisti vaikuttavan kalvinistisen ja reformoidun herätyskristillisyyden eli evankelikaalisuuden suomalaisesta muodosta, yleisen kirkkohistorian dosentti Juha Meriläinen kertoo.
Sekä pietismissä että uuspietismissä on kysymys protestanttisesta herätyskristillisyydestä ja niissä on paljon yhteneviä piirteitä.
–Selvää linkkiä tai jatkumoa ei ole. Uuspietismi sanana on harhaanjohtava, koska kyse on kahdesta eri liikkeestä. Vanhempi pietismi syntyi saksankielisessä maailmassa ja vaikutti pääasiassa luterilaisuuden sisällä, mutta uuspietismi eli evankelikaalisuus syntyi Englannissa ja Yhdysvalloissa ja levisi sitten myöhemmin 1900-luvulla eri puolille Eurooppaa, Afrikkaa, Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa, Meriläinen selittää.
Evankelikaalisuus –termi tulee englanninkielen sanasta evangelicalism.
–Se on käsite, jonka kääntäminen on ollut hankalaa, sillä Suomessa on jo evankelinen herätysliike. Olisi siis luonnollista kääntää se evankelisuudeksi, mutta on pelätty että nämä kaksi hyvin erilaista herätysliikettä sekoittuisivat keskenään, Juha Meriläinen avaa.
Mitkä ovat evankelikaalisuuden tärkeimmät piirteet? Entä miten viidesläisyys liittyy tähän kuvioon? Kuuntele Armoa 2017 –ohjelma Radio Deistä torstaina klo 09:05 ja uusintana 13:05. Vieraana on yleisen kirkkohistorian dosentti Juha Meriläinen. Ohjelmasarjan menneet osat löydät Radio Dein ohjelma-arkistosta tästä linkistä.
