Kirjoittanut
Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian yliopistonlehtori Teuvo Laitila kartoittaa kirjassaan Uskonto, isänmaa ja antisemitismi (Arator 2014) juutalaisvastaisuuden vaiheita Suomessa ennen vuotta 1939. Laitilan mukaan juutalaisvihaa ei ole Suomestakaan puuttunut, vaikka juutalaisten historia on maassamme lyhyt.
Teuvo Laitila osoittaa kirjassaan, että muutama äänekäs antisemiitti piti juutalaisvastaisuutta esillä ja vaikutti siihen, että antisemitistiset käsitykset muodostuivat osaksi yleistä kielenkäyttöä ja julkista keskustelua. Laitilan mukaan tämä ”näkymätön” juutalaisviha oli paljon yleisempää ja vaarallisempaa kuin vähäinen julkinen antisemitismi.
1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin juutalaiset alkoivat asettua Suomeen Venäjältä, Euroopassa alettiin myöntää juutalaisille kansalaisoikeuksia. Kun Suomessa tätä ehdotettiin vuonna 1872, se herätti suurta vastustusta. Kansalaisoikeuksien myöntämisen väitettiin johtavan ”huonojen itäjuutalaisten” tulvaan Venäjältä. Juutalaisia yleisestikin väitettiin isänmaallisuuden nakertajiksi, kristittyjen vihollisiksi ja talouselämän loisiksi.
Laitilan mukaan itsenäisessä Suomessa ”kansalliset ja ääriluterilaiset piirit” jatkoivat itsenäisyyttä edeltäneen ajan näkemysten esittämistä. Sen lisäksi, että juutalaiset leimattiin isänmaan ja uskonnon vihollisiksi, heidän väitettiin myös solmineen maailmanlaajuisen salaliiton koko maailman orjuuttamiseksi.
