Kirjoittanut
Tuoreet tutkimukset paljastavat vahvan demoniuskon sekä liian voimakkaan keskittymisen ihmisen syntisyyteen johtavan mielenterveydellisiin ongelmiin.
Vaikka samaan uskontoon kuuluvat ihmiset palvovat samaa Jumalaa, heidän käsityksensä Jumalasta ja muista uskonkohdista ovat värittyneet heidän omien persoonallisuudenpiirteidensä mukaan. Jotkut uskonkäsitykset – olivatpa ne sitten ulkopuolelta opittuja tai persoonallisuuteen liittyviä – voivat horjuttaa ihmisen mielenterveyttä.
”Pessimistinen mielenlaatu etsii sopivia kohteita omille kielteisille tunnoille, perfektionisti haluaa olla täydellinen ja tuskittelee puutteidensa kanssa, joltakin puuttuu empatiaa niin, että hän ei kykene luontevaan yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Joku kietoutuu aina uusiin ihmisiin ja ideoihin eikä tahdo löytää kestävää pohjaa”, selittää psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen nettisivuillaan persoonallisuuden vaikutuksista uskontulkintoihin.
Usko synnillisyyteen ilman anteeksiantoa johtaa ongelmiin
Ojasen mielestä kristinuskosta voidaan löytää aineksia, jotka voivat aiheuttaa mielenterveyden ongelmia mikäli niihin takerrutaan väärällä tavalla. ”Kaksi minusta nousee ylitse muiden: syyllisyyden virittäminen ilman armon julistusta ja vallankäyttö ilman rakkautta”, Ojanen kertoo.
Tuore amerikkalaistutkimus tukee Ojasen väitettä syyllisyysteemasta. Marraskuussa Review of Religious Researchissä julkaistussa amerikkalaisen Baylorin yliopiston tutkimuksessa todetaan uskon ihmisen synnillisyyteen olevan yhteydessä heikentyneeseen henkiseen terveyteen. Mitä enemmän vastaajat ilmaisevat vahvaa uskoa ihmisen synnillisyyteen, sitä todennäköisemmin he kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista kuten ahdistuksesta, masennuksesta, väkivaltaisuudesta, pakko-oireisesta häiriöstä tai harhoista.
Ratkaisu synnillisyyden huonoihin vaikutuksiin näyttäisi löytyvän uskosta Jumalan anteeksiantoon. Amerikkalaiset, jotka kertovat kokevansa usein Jumalan anteeksiantoa, osoittavat paljon epätodennäköisemmin merkkejä masennuksesta sekä muista synnillisyysteemaan liitetyistä mielenterveydellisistä ongelmista. Uskon Jumalan anteeksiantoon todetaan vähentävän synnillisyyteen liittyvien ajatusten vahingollisuutta seitsemässä kahdeksasta tutkimuksessa esiintyvästä mielenterveysongelmasta.
”Ihmisen synnillisyyteen uskominen ei ole välttämättä vahingollista jos sen lisäksi uskoo kokevansa jumalallista anteeksiantoa”, tutkijat toteavat. Usko ihmisen synnillisyyteen ilman minkäänlaista kokemusta jumalallisesta anteeksiannosta on sitä vastoin tutkijoiden mukaan ”turmiollinen yhdistelmä mielenterveyttä ajatellen”.
”Luultavasti jokainen meistä takertuu aika ajoin ankariin kohtiin Raamatussa – ja niin pitääkin tarttua – mutta jotkut juuttuvat niihin. Silmät hyppivät lohdullisten paikkojen yli. Tässä vaikutusten suunta on kuitenkin se, että jo ennestään synkkä mieli hakee synkkiä kohtia ikään kuin vakuuttaakseen itselleen, että asiat ovat huonosti”, kertoo Ojanen selittäessään syyllisyyden vääränlaista suhdetta armoon.
Syntiin ei saa jäädä vellomaan
Vain yksi prosentti Baylorin yliopiston yli 1500:sta tutkimukseen osallistuneesta raportoi uskovansa kaikkein painokkaimmalla tavalla ihmisen synnillisyyteen ja kokeneensa Jumalan anteeksiannon harvemmin kuin ”useita kertoja”. Kuitenkin mitä enemmän uskomusten tasapaino siirtyy synnillisyyden puolelle anteeksiannon sijaan, sitä enemmän todennäköisyys sairauksiin kasvaa.
Ojasen mukaan ihmisellä, joka on kokenut tehneensä syntiä, on vaara jäädä vellomaan omassa kurjuudessaan. ”Kuitenkin ajattelen niin, että synnintunto on Pyhän Hengen työtä, jolloin Jumala pitää huolta jatkosta. Mitä voimakkaampi syntisyyden kokemus, sitä voimakkaampi myös se armon kokemus, jonka Pyhä Henki antaa. Jumala armahtaa syntisen ihmisen. Tämä saa aikaan kiitollisuutta ja iloa. Jumala antaa katuvalle anteeksi”, kertoo itsensä uskovaksi kristityksi tunnustava Ojanen.
Hän rohkaisee ihmisiä ajattelemaan, ettei synnintunnon tulisi olla jatkuva tila, vaan Pyhän Hengen synnyttämää tilanteessa, jossa tämä on kadottamassa oman vastuunsa asioihin.
”Tekee mieli sanoa, ettei kristillisyyteen kuulu mitään yleistä tilaa, jossa ihminen jatkuvasti valittaisi omaa kurjuuttaan tai vielä vähemmän kyse on tilasta, joka johtaa toisten jatkuvaan syyttelyyn. Jos tällainen tila valtaa, se vaatii sielunhoitoa. Kristityn tulisi olla nöyrä, mutta se on eri asia kuin jatkuva synnintunto”, Ojanen selittää.
Demoniusko yhteydessä mielenterveysongelmiin
Myös Jumalakuvan ja mielenterveyden suhdetta tutkinut Nava R. Silton Marymount Manhattan Collegesta on todennut uskonkäsitysten vaikutuksen mielenterveyteen. ”Usko hyväntahtoiseen Jumalaan vähentää tunnetta maailmasta perimmäisellä tavalla uhkaavana, sillä Jumala suojelee ihmistä pahalta”, hän kertoo Huffington Postille. Vihainen Jumala ei ainoastaan epäonnistu turvan tarjoamisessa, vaan hän saattaa itse olla ihmiselle uhka.
Jumalakäsityksen lisäksi, myös ajatukset pahoista voimista vaikuttavat ihmisen mieleen. Uudessa Purduen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän ihminen uskoo teini-iässä pahoihin henkiin, sitä todennäköisemmin hän kärsii nuorena aikuisena rakkaudettomuuden tunteista, surusta ja masentuneisuudesta.
Sen sijaan mielenterveysongelmat eivät tutkimuksen mukaan johda demoniuskon kasvamiseen. Millään muulla uskontoon liittyvällä tekijällä ei ollut tutkimuksessa yhtä suurta vaikutusta henkiseen terveyteen kuin uskolla pahoihin henkiin. Fanhao Nien johtama tutkimus julkaistiin tammikuussa Journal for the Society of the Scientific Study of Religionissa.
Toinen tutkimus tuo esille erilaisen näkökulman demoniuskoon. Pahoihin henkiin uskovien on havaittu olevan uskonnollisesti erityisen sitoutuneita. Baylorin yliopistossa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan usko yliluonnollisen pahan olemassaoloon korreloi uskonnollisen sitoutumisen kanssa. Kirkossa käymisen, kymmenysten antamisen, uskonnollisen hahmotuskyvyn sekä uskon ”jakamisen” on havaittu olevan yhteydessä demoniuskoon.
Uskonto parantaa hyvinvointia
Lukuisten tutkimusten valossa uskolla itsessään on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia ihmisen mielenterveyteen ja onnellisuuteen. Tutkimustulokset osoittavat muun muassa Jumalaan uskovien saavuttavan parempia tuloksia lyhytkestoisen terapian onnistumisessa. ”Uskovaiset ovat terveempiä, elävät pitempään, he ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä kuin ne, joille uskonnolla ei ole merkitystä. Yksilön elämässä uskonto auttaa selviytymään kriiseistä ja vaikeista asioista”, Ojanen kertoo.
Mutta entä jos uskonkäsityksiin liittyviä mielenterveysongelmia on jo päässyt syntymään? Kuinka niistä voi parantua?
Terapeuttien oltava sensitiivisiä uskonnollisille kysymyksille
Asiantuntijat pitävät tärkeänä, että terapeuteilla ja muulla terveydenhoitohenkilökunnalla olisi tietoa erilaisista uskoon liittyvistä ongelmakohdista ja niiden hoitomuodoista. Tärkeää olisi huomioida myös tutkimuksissakin todettu uskonnon parantava vaikutus.
Uskonnonpsykologian asiantuntija ja kliinisen psykologian emeritusprofessori Kenneth I. Pargament toivoo terveydenhoitohenkilökunnan voivan suhtautua nykyistä sensitiivisemmin uskontoon ja hengellisyyteen liittyviin kysymyksiin. ”Lyhyesti sanottuna, tultuaan arvostavammiksi potilaidensa uskonnollisuutta ja hengellisyyttä kohtaan, terapeutit ovat todennäköisesti tehokkaampia työssään”, hän toteaa Ladue Newsille.
Uskontoon on kohdistunut perinteisesti paljon ennakkoluuloja psykologien ja terveydenhoitohenkilökunnan taholta. Pargament arvelee psykologian varhaisten oppi-isien kuten Sigmund Freudin negatiivisten uskontokäsitysten vaikuttaneen asiaan. Myös terveysammattilaisilta puuttuva koulutus voi johtaa uskonasioiden laiminlyöntiin.
Usko tärkeä voimavara
”Monille ihmisille uskonto ja hengellisyys ovat tärkeimpiä henkiseen kasvuun johtavia voimavaroja. Toisille uskonto ja hengellisyys ovat ongelmanlähteitä, joihin täytyy tarttua ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi”, sanoo Pargament. ”Jollei näitä kamppailuja ratkaista, ne voivat johtaa fyysisen ja mentaalisen terveyden heikentymiseen”, hän kertoo uskonkäsityksiin liittyvistä ongelmista.
Pargament sanoo uskonnon olevan yksittäisenä asiana kaikkein arvokkain voimanlähde sairauden aikana: siitä saadaan lohdutusta ja tukea enemmän kuin muualta. ”Parhaimmillaan uskonto tarjoaa ihmisille jotain, mitä he eivät voi löytää mistään muusta lähteestä – tavan tulla sinuiksi inhimillisen rajallisuuden ja haurauden kanssa”, hän sanoo.
Artikkelissa käsitellään tutkimuksia: Demonic Influence: The Negative Mental Health Effects of Belief in Demons (2017), Belief in Human Sinfulness, Belief in Experiencing Divine Forgiveness, and Psychiatric Symptoms (2016) sekä Is Evil Good for Religion? The Link between Supernatural Evil and Religious Commitment(2013).
