Kirjoittanut
Nuorille aikuisille kertyy sairauspoissaoloja ja kuormitus painaa harteilla. Mistä mielenterveyskriisi kumpuaa ja miksi siitä kärsii juuri tämä ikäryhmä?
Suomalaisten mieli ei voi hyvin.
Mielenterveys horjuu aiempaa enemmän väestöllä yläastetta käyvistä keski-ikäisiin, mutta kaikkein eniten nuorilla aikuisilla.
– Pysyvämpi ja kansainvälinenkin ilmiö on, että oireilua on aikuisväestössä eniten 20–29-vuotiailla, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Jaana Suvisaari.
Psyykkisesti kuormittunut ikäluokka
Nuorten aikuisten painolastista kertovat ennakkotulokset THL:n Terve Suomi 2022 -kyselystä. 20–29-vuotiaista naisista noin kolmannes ja miehistä vajaa neljännes kertoo olevansa psyykkisesti merkittävästi kuormittunut. Osuus on suurempi kuin muissa ikäryhmissä, vaikka kaikkien työikäisten kuormittuneisuuspylväs on kasvanut jossain määrin neljän viime vuoden aikana.
Jaana Suvisaari viittaa myös Kansalaispulssi-kyselyyn, jonka Valtioneuvoston kanslia käynnisti korona-aikana. Lähes koko ajan stressaantunein on ollut 15–29-vuotiaiden ikäryhmä, mutta tuoreimmassa eli kesäkuisessa kyselyssä 30–44-vuotiaat ottivat heidät kiinni. Molemmista ikäryhmistä reilu 30 prosenttia koki ”vähintään melko paljon stressiä”.
Tietyssä mielessä on loogista, että oireilu on yleisintä nuorilla aikuisilla. Siinä iässä monet mielenterveyshäiriöt puhkeavat muutenkin, Suvisaari toteaa.
– Se, missä iässä ne yleensä alkavat, on eri kysymys kuin se, että nyt nähdään juuri tämän ikäisillä lisääntyvää oireilua, hän kuitenkin muistuttaa.
Toisaalta mielenterveyshäiriöitä on hyvin eriasteisia eikä kaikilla suinkaan ole diagnoosia.
Kun kriisit pitkittyvät
Yksi syy pahoinvointiin ovat viime vuosien kriisit. Ensin koronapandemia eristi ihmiset toisistaan ja sitten Venäjän hyökkäyssodan aallot vyöryivät tänne niin tulevaisuuden pelkona ja epävarmuutena kuin kohonneina elinkustannuksinakin. Huoli planeetan elinkelpoisuudesta varjostaa monen tulevaisuudenhaaveita.
– Pitkittyneen kriisin sietoa vaaditaan vähän kaikilta, toteaa Suvisaari.
Ongelma näytti ainakin aluksi sukupuolittuneelta. Korona-aikana oireilivat nuoret naiset, vuoden 2022 syksyllä ja talvella myös nuoret miehet. Syyksi Suvisaari arvelee viime talven taloushuolia, mutta myös laajemmin epävarmaa maailmantilannetta.
Vaan hyvinvointi heikentyi jo ennen koronaa.
Terve Suomi -tutkimuksen mukaan työikäisten suomalaisten elämänlaatu on kuluneen vuosikymmenen aikana ollut korkeimmillaan vuonna 2018: tuolloin naisista noin 66 ja miehistä 61 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi. Tulokset olivat sitä ennen maltillisemmin 56 prosentin tienoilla, mutta sen jälkeen on luisuttu tilanteeseen, jossa 20–64-vuotiaista enää puolet kutsuu elämänlaatuaan hyväksi.
Tapahtuiko vuonna 2018 jokin notkahdus?
THL:ssä oltiin huolissaan kahdesta ilmiöstä jo ennen pandemiaa, Jaana Suvisaari kertoo. Ensinnäkin nuorten aikuisten mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot lähtivät nousuun vuonna 2016. Toisekseen nuoret ja etenkin tytöt alkoivat olla entistä ahdistuneempia.
– Se alkoi lievänä trendinä jo ennen koronapandemiaa, mutta sitten tuli kovin iso hyppäys huonompaan suuntaan.
Ahdistusta on kerryttänyt ainakin kokemus siitä, ettei opintoihin saanut riittävää tukea. Koulustressi lisääntyi.
– Sitten on paljon asioita, joissa tarvittaisiin syvällisempää ymmärrystä, kuten vaikkapa juuri sosiaalisen median vaikutus nuorten hyvinvointiin, Suvisaari toteaa.
Onko syynä sittenkin some?
Somen myrkyllisyydestä etenkin nuorten tyttöjen mielenterveydelle puhuu yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Jonathan Haidt. Hän on kollegojensa kanssa tehnyt yhteenvedon koko joukosta tutkimuksia, jotka käsittelevät sosiaalisen median käyttöä ja nuorten mielenterveysongelmia. Aiheesta on kirjoitettu paljon, mutta samalla on varottu vetämästä suoraa syy-yhteyttä asioiden välille. Se, että sosiaalisen median runsasta käyttöä ja pahoinvointia kuvaavat käyrät nousevat yhtä aikaa, kun ei vielä tarkoita, että ensimmäinen aiheuttaa jälkimmäistä.
Vuosia kestäneen hankkeen perusteella vaikuttaa kuin vaikuttaakin siltä, että sosiaalisen median käyttö on merkittävä — ei tokikaan ainoa — syy nuorten tyttöjen mielenterveyden heikentymiselle. Haidt viittaa Yhdysvaltain tilastoihin, joiden mukaan 57 prosentin osuus teinitytöistä on jatkuvasti surullinen ja toivoton ja kolmasosa kertoo harkinneensa vakavissaan itsemurhaa.
Systeemissä on vikaa
Johtuipa paha olo koronasta, somesta, sodasta, ilmastokriisistä tai kaikista niistä, yksi asia vaikuttaa selvältä: kyse ei ole vain joukosta hauraampia yksilöitä vaan olosuhteet aiheuttavat oireita.
– Mielenterveys kytkeytyy laajasti yhteiskunnalliseen tilanteeseemme ja meidän pitäisi pystyä tekemään yhteiskunnallisia toimia, jotka toisivat nuorille ihmisille tulevaisuudenuskoa takaisin, sanoo Jaana Suvisaari.
Vaikeampi kysymys on se, mitä toimet voisivat olla. Ainakin tukea ja esteiden poistoa, jotta nuoret aikuiset selviäisivät opinnoista ja työelämästä. Mielenterveyttä heikentävien ongelmien kitkemistä, nuorten aikuisten työkuorman tarkkailua työpaikoilla.
– Yhteisöllisyys on tietysti joka ikäryhmälle tärkeää. Hyvät ihmissuhteet, tunne, että kuuluu johonkin, on tärkeä jollekulle, Suvisaari luettelee.
– Yksilötasolla arjessa voimme olla hyviä lähimmäisiä toisillemme. Sitä voi tehdä joka ikinen ihminen.
Näkyy mustassa mielenterveyspilvessä yksi valoisakin railo. Jos nuoret aikuiset voivat huonosti, he myös tunnistavat oireensa ja etsivät niihin helpotusta.
– Mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse, sitä useampi oireita kokeva hakee apua, Suvisaari kiteyttää.
Ja vaikka mielenterveyskriisi on todellinen, se ei ole koko kuva, muistuttaa Suvisaari. Edelleen suurin osa nuorista aikuisista voi hyvin, selviää opinnoistaan ja pärjää työelämässä.
Tukeeko usko mielenterveyttä?
Kristillinen maailmankuva on mieltä suojaava tekijä, ajattelee Johanna Lukkarila. Hän on psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti, joka työskentelee Seinäjoen nuorisopsykiatrian poliklinikalla psykologina sekä osa-aikaisesti Tampereella kristillisessä terapiakeskus Soteriassa.
Myös Lukkarilan tontilla näkyy, että nuorten rajut ahdistusoireet ovat lisääntyneet, samoin itsetuhoisuus ja psykoottistasoinen oireilu.
– 20-vuotisen urani aikana lasten ja nuorten mielenterveystyössä olen huomannut, että oireilu on vakavoitunut ja varhentunut hurjasti.
Usko Jumalaan tuo turvaa epävarmassa maailmassa, hän ajattelee, ja seurakunta vastaa ihmisen yhteisöllisyyden tarpeeseen. Jälkimmäinen parhaimmillaan varjelee lisäksi vinoutuneelta raamatuntulkinnalta, johon yksilö saattaisi päätyä lukiessaan Sanaa oman ahdistuksensa tai ankaran jumalakuvansa läpi.
Lukkarilan mielestä myös Raamatusta nousevat käskyt ja rajat suojelevat.
– Nykypäivänä monelta on kateissa se, mitä vanhemmuus on ja mitä vanhempi saa tehdä. Saako lasta rajata, saako velvoittaa käymään koulussa? hän havainnollistaa.
Uskonto tai uskonnollinen yhteisö ei tietenkään automaattisesti suojele mielenterveyttä. Esimerkiksi juuri ankara jumalakuva tai liian tiukka kristillinen kasvatus tekevät hallaa puhumattakaan hengellisestä väkivallasta tai yhteisön ulkopuolelle sulkemisesta.
