Kirjoittanut
Suomalaisten helluntailaisten vanhakantaisuus on leikkiä verrattuna joidenkin Venäjän helluntaiyhteisöjen elämäntapaan. Kaikissa yhteisöissä ei käytetä kravattia, naiset peittävät päänsä, eikä perhesuunnittelua harjoiteta. Vainojen pelko elää yhä entisissä maanalaisissa seurakunnissa.
Miehet eivät käytä kravattia, ja naiset peittävät pitkät hiuksensa huivilla myös kotona. Ehtoollisen edellä seurakuntalaiset pesevät toistensa jalat, ja henkikastetta ja kielilläpuhumista pidetään lähes uskossa olemisen synonyymeinä. Raskaudenehkäisyn ei uskota kuuluvan Jeesuksen seuraajille.
Avioitumisesta sovittaessa pastori toimii usein puhemiehenä.
Venäjän rekisteröimättömässä helluntailiikkeessä tuntuu vahva tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä.
Yhteisö on yksi naapurimaamme viidestä helluntailais-karismaattisesta yhteenliittymästä.
Suomessa niistä tunnetaan nykyään parhaiten suurin, noin 200 000 jäsenen Venäjän Helluntaikirkko, entinen rekisteröity helluntaiunioni. Toiseksi suurin on uuskarismaattisia seurakuntia kokoava niin sanottu Rjahovskin unioni, ja kaksi muuta ovat niin ikään johtajansa mukaan kutsuttava Nikitinin unioni sekä pieni Venäjän Assemblies of God -helluntaikirkko.
Rekisteröimättömän helluntailiikkeen seurakuntiin kuuluu 20 000-40 000 uskovaa. Luku on karkea arvio, sillä yhteisön erityispiirteisiin lukeutuu myös haluttomuus pitää kirjaa seurakuntien jäsenistöstä. Käytännöllä on sekä historiaan liittyviä syitä – neuvostoaikana kaikki nimilistat olivat vaaraksi -, että teologisia perusteita: lopulta vain Jumala tietää, kenen nimi on Elämän kirjassa.
Jakaantuminen 1960-luvulla
Neuvostoaikana kaikki Venäjän helluntaiseurakunnat olivat rekisteröimättömiä, kunnes 1960-luvulla osa seurakunnista liittyi virallisesti tunnustettuun evankelisten kristittyjen ja baptistien yhteisunioniin.
Kommunistivallan romahdettua unionin helluntaiseurakunnat rekisteröityivät omaksi kirkkokunnakseen.
– Vaikka rekisteröimättömät helluntailaiset syyttivät lähtijöitä liittoutumisesta ateistihallinnon kanssa, nykyään kahden helluntaiyhteisön välit ovat hyvät, Avainmedia-medialähetysjärjestön venäjänkielistä työtä koordinoiva Heikki Jäntti kertoo.
Yhteistyötä helpottaa, että myös osa Venäjän Helluntaikirkon seurakunnista on kulttuurisesti hyvin konservatiivisia.
Hieman hupaisallakin tavalla helluntaiyhteisöjen yhteisestä historiasta kielii niiden nimien samankaltaisuus: sekä Helluntaikirkolla, rekisteröimättömällä helluntailiikkeellä että Rjahovskin unionilla on venäjänkielisessä nimessään samat kolme sanaa ”evankelisen uskon kristittyjen”.
Esimerkiksi rekisteröimättömän liikkeen nimi on ”Evankelisen uskon kristittyjen yhdistynyt kirkko”.
Yhteisön piispallinen hallintomalli ja seurakuntarakenne ovat pitkälti samankaltaiset kuin Helluntaikirkolla. Rahaliikenne ja kokoontumistilojen omistus on liikkeen seurakunnissa järjestetty joko erikseen perustetun maallisen yhdistyksen kautta tai laittamalla tilat pastorin nimiin.
Rekisteröimättömien helluntailaisten keskustoimisto sijaitsee Malo-Jaroslavetsissa Moskovan kupeessa, jossa yhteisöllä on muun muassa suuri päihdehuoltokeskus.
Historian painolasti
Neuvostoaikana rekisteröimättömiä uskovia jäljitettiin ja monet kärsivät jopa parinkymmenen vuoden vankeustuomioita. Historia vaikuttaa siihen, etteivät rekisteröimättömät helluntailaiset nykyäänkään halua yhteiskunnan tunnustaman uskonnollisen yhdyskunnan asemaan.
– He pelkäävät, että samat tilanteet voivat tulla uudestaan. Silti kyse on myös oppikysymyksestä: Raamatun perusteella he ajattelevat, että seurakunta ei voi rekisteröityä maallisten lakien alaisuuteen, Jäntti sanoo.
Suomen helluntailiikkeen virallinen kumppaniyhteisö Venäjällä on Venäjän Helluntaikirkko, mutta yhteistyötä tehdään myös maan muiden helluntai-karismaattisten yhteisöjen kanssa.
