Usein ihmettelen -kirja lähestyy kristinuskoa kokemuksellisesta näkökulmasta ja on samalla vahva eettinen puheenvuoro vaikeimmin kehitysvammaisten arvosta Jumalan kauniina luomistöinä.
Kirkkohallituksen, Kirjapajan ja Fontana Median 2. toukokuuta julkaisema Usein ihmettelen -kirja on suunnattu ensisijaisesti rippikoululaisen perheelle, läheisille, ohjaajille, opettajille ja seurakunnan työntekijöille – eli ihmisille, jotka jakavat vaikeimmin kehitysvammaisen nuoren usein vaativan arjen. Kirja on saatavilla sekä suomen että ruotsinkielisenä.
Usein ihmettelen -kirja on pedagogiselta lähtökohdaltaan uudenlainen. Se koostuu kuvista, henkilökohtaisista kertomuksista ja rippikoululaisen elämää käsittelevistä osioista.
Pälvi Ahoinpelto kirjoittaa kokemuksistaan rippikoulua käyvän, vaikeimmin kehitysvammaisen Heinin äitinä. Tytär puhuu kirjassa valokuvataiteilija Sirpa Päivisen kuvien kautta. Lisäksi kehitysvammaistyön pastorit Margit Nyman, Leena Tuomola ja Björn Öhman sanoittavat rippikoulun sisältöä. Kirjaan liittyy myös kirkon nettisivuilla julkaistu virikemateriaali.
”Armo ja sovitus voivat todellistua kehitysvammaiselle nuorelle hyvin konkreettisissa asioissa, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemuksissa”, vs. työalasihteeri Tiina Peippo Kirkkohallituksesta sanoo.
Rippikoulun voi käydä olemuskielellä
Vaikeimmin kehitysvammaiset saivat vuonna 1988 piispainkokouksen hyväksymänä oikeuden rippikouluun, jossa ei ole tiedollisia tavoitteita. Vaikeimmin kehitysvammaisten rippikoulu toteutuu pääasiassa olemuskielellä: ilmein, elein, ääntelyin, toimien ja tuntien. Olemuskielellä ilmaistaan ihmisenä olemisen peruskokemus. Sen ymmärtäminen edellyttää aikaa ja aitoutta. Olemuskielisen rippikoulun tavoitteena on tulla nähdyksi. Rituaalien merkitys sekä luottamuksen ja yhteyden kokemus rakentuvat suhteessa toiseen ihmiseen ja Jumalaan.
Piispainkokouksen hyväksymän rippikoulukirjan julkaisu liittyy vuonna 2012 valmistuvaan kirkon saavutettavuusohjelmaan, jonka tavoitteena on vahvistaa osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja esteettömyyttä kaikessa kirkon toiminnassa sekä tuottaa materiaaleja osallisuuden toteuttamiseen.
Vuoden 2001 rippikoulusuunnitelma velvoittaa seurakunnat tarjoamaan kaikille nuorille mahdollisuuden rippikoulun käymiseen. Suomessa on vuosittain noin 120 rippikouluikäistä vaikeimmin kehitysvammaista nuorta.
Kirjaan liittyvä virikemateriaali on löydettävissä kirkon nettisivuilta.
