Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Vaikka työn aloitus oli järkytys, Marja Liedenpohja on toiminut lähettinä jo 20 vuotta

 

Marja Liedenpohja kokee, että Jumala on johdattanut häntä antamalla ensin halun johonkin asiaan. Sitten Jumala on vaikuttanut niin, että palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Kuva: Yuri Persianov.

Lapsuuskodissa imetty lähetysrakkaus johti kielellisesti lahjakkaan Marja Liedenpohjan juutalaistyöhön Ukrainaan.

Marja Liedenpohjan (o.s. Niemi) varhaisimpia muistoja lähetystyöstä on viininpunainen rypälemehu.

Marjan Sirpa-äiti piti 1980-luvun alussa Israel-piiriä Hämeenlinnassa yhdessä eläkkeellä olevan Israelin-lähetin Aili Havaksen kanssa. Rypälemehua tarjottiin lapsille virvokkeeksi.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Piirissä alle kouluikäinen Marja oppi Hevenu shalomin sekä muut heprealaiset laulut ja kuuli, kuinka aikuiset rukoilivat juutalaisten puolesta. Kun lähetysasia oli lapsuudenkodissa muutenkin esillä, tyttö sisäisti lähetystyön ja erityisesti juutalaislähetyksen tärkeyden.

– Aili-tädillä oli niskanuttura ja iloisesti tuikkivat silmät. Lisäksi hänellä oli vanha hanukkakynttelikkö, jonka haaroja sai käännettyä niin, että ikkunaverhojen läpi sitä olisi voinut luulla joulukuuseksi, Marja muistaa.

Nykyään hanukkakynttelikkö löytyy myös Marja ja Risto Liedenpohjan kotoa. Aviopari on työskennellyt Kylväjän juutalaistyössä Ukrainan Odessassa vuodesta 2008. Perheeseen kuuluvat myös lapset Sade, Linnea, Lauri ja Akseli.

Rukousvastaus vahvisti suunnan

Kun Marja oli kouluikäinen, hän tykkäsi kielistä ja opetteli muun muassa saksaa ja ranskaa. Niemet olivat muuttaneet Valkealaan, ja kun Marjan piti lukiossa mennä työelämääntutustumisjaksolle, tuttava suositteli Helsingin yliopiston käännöstieteen laitosta, joka toimi silloin Kouvolassa.

Tutustumisjakso innosti, ja Marja päätti pyrkiä laitokselle englantia opiskelemaan. Hän ei kuitenkaan uskonut pärjäävänsä pääsykokeissa, mutta onneksi löytyi kiertotie: venäjän opinnot. Venäjän linjalle saattoi päästä, vaikka kieltä ei osannut yhtään.

– Ajattelin, että sisäänpäästyäni vaihdan kielen englanniksi.

Ensimmäisen vuoden aikana Marja kuitenkin tykästyi venäjään, ja ajatus kielenvaihdosta unohtui. Yksi asia silti mietitytti: koulusta valmistuneet venäjän osaajat työskentelivät yleensä tulkkeina, ja Marjaa jännitti tulkin työhön liittyvä esilläoleminen.

Niihin aikoihin hän joutui vaihtamaan vuokra-asuntoa. Hän pyysi Jumalalta merkkiä.

– Rukoilin, että jos Jumala haluat, että jatkan tätä opiskelua, anna minulle asunto, joka on puolen kilometrin säteellä yliopistolta, kolmannessa kerroksessa ja niin, että asunnon ikkunat ovat tiettyyn suuntaan ja niistä näkyy koivuja, kuusia ja mäntyjä.

– Sitten näin lehdessä asuntoilmoituksen. Kun menin näyttöön, tajusin, että asunto täytti kaikki kriteerini. Näytössä oli seitsemän muutakin ihmistä, mutta omistaja päätyi juuri minuun. Ajattelin, että vau, Jumala, sä selvästi haluat, että jatkan opintojani.

Vapaa-ajalla Marja piti Kansanlähetyksen lähetyskodilla pyhäkoulua sekä oli mukana Aunuksen Karjalaan suuntautuneilla lastenleiri- ja seuramatkoilla.

Työn alku järkytti

Tutkinto käännöstieteen laitoksella valmistui keväällä 2000. Marja oli ajatellut opiskelevansa venäjää, jotta voisi auttaa Suomen kautta Israeliin muuttavia Venäjän-juutalaisia. Kun isompaa muuttoliikettä ei ollut näkyvissä, hän hakeutui Kylväjän lähetyskurssille.

Sen jälkeen hän yritti löytää töitä Suomesta, mutta sai vain lyhyen opettajansijaisuuden. Niinpä hän lähti vuodeksi vapaaehtoistyöhön Englantiin.

Kylväjässä Marjalle oli suunniteltu opiskelijatyötä Siperian Burjatiassa, mutta opiskelupaikkaa Ulan Uden yliopistoon ei järjestynyt. Suunnaksi vaihtui juutalaistyö Pietarissa. Marjalle ratkaisu oli mieluinen.

Työn alku oli kuitenkin järkytys. Kylväjän toinen Pietarin-lähetti oli sairauslomalla, ja Marja joutui aloittamaan yksin ilman perehdytystä.

– Lisäksi asunnon vessanpönttö meni tukkoon, ja sain hyttysenpistoista rajun allergisen reaktion, jonka seurauksena käteni turposi valtavasti. Olin shokissa, ja lähetin jo Kylväjään silloiselle hallintopäällikkö Leena Luhtalalle viestin, että haluan pois täältä. Vähitellen kaikesta kuitenkin selvittiin.

Myöhemmin hän tutustui Risto Liedenpohjaan. Vuonna 2004 vietettiin häitä, ja Risto siunattiin lähetystyöhön Marjan rinnalle.

Sapattikokouksia ja kotiäitiyttä

Liedenpohjat toimivat Odessassa kansainvälisen Jews for Jesus -järjestön yhteydessä. Kaupungissa on iso juutalaisväestö, ja Risto tekee katuevankeliointia, auttaa messiaanisia seurakuntia sekä vastaa järjestön sapattikokousten järjestämisestä perjantai-iltaisin.

– Kokouksissa lauletaan heprealaisia lauluja ja sytytetään sapattikynttilät. Sen jälkeen siunataan leipä ja rypälemehu, minkä jälkeen luetaan psalmi ja kuullaan psalmin selityspuhe ja saarna. Usein osallistujia kutsutaan lopuksi vastaanottamaan Jeesus omaksi Messiaakseen, Marja kertoo.

Kun tilaisuudet keskeytyivät koronapandemian vuoksi, tiimi alkoi myös kuvata sapattihartausohjelmia Youtubeen. Marjan toimenkuva koostuu sapattikokouksissa palvelemisesta, hartausohjelmien teosta sekä videoiden levittämisestä sosiaalisessa mediassa.

– Lisäksi olen kotiäiti. Täällä vanhempien tehtävä on kuljettaa lapset kouluun sekä harrastuksiin, ja aikaa menee myös läksyissä auttamiseen.

Etapit

1994 ylioppilaaksi Valkealan lukiosta

1994–2000 venäjän kääntäjän opinnot käännöstieteen laitoksella Kouvolassa

2000 Kylväjän lähetyskurssi

2001 venäjän opettajan sijaisena Kouvolan kansalaisopistossa

2001–2002 vapaaehtoistyössä Barnabas Fund -järjestön toimistolla Englannissa

2002–2008 Kylväjän lähettinä juutalaistyössä Pietarissa

2008–Kylväjän lähettinä juutalaistyössä Odessassa

Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 4/21.

 
Kylvaja artikkelibanneri