Kirjoittanut
Jukka Norvannon mukaan siellä, missä julistetaan evankeliumia, syntyy aina myös vastustusta. Juuri sitä Jeesus lupasi seuraajilleen.
Radiopastorina tunnettu Jukka Norvanto on raportoinut uskonsa vuoksi kärsineiden kristittyjen tarinoita muun muassa kirjaansa Vainottu (Perussanoma 2011). Työnsä ja matkojensa kautta Norvanto tuntee henkilökohtaisesti lukuisia vainojen kohteeksi joutuneita ympäri maailmaa. Kristityt ovat tällä hetkellä maailman vainotuin ihmisryhmä, mutta sitä tietoa ei ihan joka lehdestä voi lukea.
Mutta miksi kristittyjä vainotaan? Norvannon mielestä ensin pitää määritellä, mitä vainolla ylipäänsä tarkoitetaan.
– Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että jos joku surmataan uskonsa tähden, tai jos häntä kidutetaan, se on vainoa.
– Mutta kaikissa tapauksissa asia ei ole niin selvä. Coloradossa vuonna 1999 kaksi kaveria tuli Cassie Bernalin luokse. He kysyivät, uskooko tämä Jumalaan. Kun Bernal vastasi kyllä, he ampuivat hänet. Kysymys kuuluu, oliko se vainoa vai ei. Joidenkin mukaan vainoa on vain sellainen väkivalta, joka kohdistuu ihmisryhmään, Norvanto pohjustaa.
Parhaiten vainon rajat vetää Norvannon mukaan kuitenkin Jeesus, joka sanoo vuorisaarnassaan: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan, ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa”.
– Kun ihmisistä puhutaan pahaa Jeesuksen tähden, se on jo vainoa.
Ennen vainoa tapahtuu paljon
Norvanto on puhunut julkisuudessa usein vainojen “hiipivästä” luonteesta.
– Eivät ne ala niin, että ihmisiä alettaisiin ampua. Ennen väkivaltaisuuksia on tapahtunut paljon: valehtelua, pilkkaamista ja pahan puhumista.
– Juutalaisvainojen museossa tämän kehityksen näkee hyvin. Ensin oli pilakuvia juutalaisista ja sitten vääristeltyjä tarinoita siitä, kuinka juutalaiset vahingoittavat yhteiskuntaa. Sitten mentiin pidemmälle, Norvanto kertoo.
Hän referoi yhdysvaltalaistoimittaja Ronald McMillanin kokemuksia Auschwitzista.
– Kun McMillan katsoi siellä polttouuneja, vastaan tuli rabbi, jonka käsivarteen oli tatuoitu numerosarja.
Rabbi sanoi McMillanille: “sinun on ymmärrettävä, että näitä krematorioita ei rakennettu alun perin tiilistä vaan sanoista. Kaikki alkoi valheista, joita levitettiin iskulauseina ja väitteinä. Niinpä meistä juutalaisista tuli persoonattomia eläimeen verrattavia olentoja. Eläimille voi tehdä mitä tahansa. Emme huomanneet mitä oli tulossa ennen kuin oli liian myöhäistä”.
– Meidänkin on vaikea havaita vainoja, koska ne alkavat hienovaraisesti, eikä alkuvaiheita tunnisteta, Norvanto toteaa.
Ihminen haluaa olla toista parempi
Mutta miksi joku vainoaa toista? Norvanto sanoo vainoamisen pohjautuvan syntiinlankeemukseen. Ihminen etsii itsestään asiaa, jonka avulla hän voi olla parempi kuin toiset.
– Luin tutkimuksesta, jossa oli valittu kadulta summassa 20 henkeä, ja sitten tehtiin jako kahtia. Ei kestänyt kauaakaan, kun toinen ryhmä alkoi pitää itseään toista parempana. Ja kun eräs antropologi tutki Bosnian sotaa 1990-luvun alussa, hän kertoi kahdesta naisesta – serbistä ja muslimista – jotka olivat juoneen 30 vuotta yhdessä kahvia joka päivä. Kaksi viikkoa sodan alkamisen jälkeen kumpikin olisi ollut valmiina tappamaan toisensa. He kuuntelivat oman puolensa propagandaa siitä, mitä kauheuksia toinen osapuoli tekee.
– Varmasti vainoaja haluaa vain olla toista ylempänä. Toisinaan asiaan liittyy myös pelko. Mutta mitään muuta ihmisryhmää ei vainota maailmassa niin paljon kuin kristittyjä, Norvanto huomauttaa.
Vainottuja kristittyjä auttavan Maailmanlaajuisen Open Doors -järjestön tuoreimpien lukujen mukaan 65 maassa vainotaan kristittyjä ja 650 miljoonaa ihmistä elää vainottuna. Viime vuonna yli 7000 kristittyä kuoli uskonsa vuoksi. Norvanto muistuttaa, että kristittyjä on vastustettu alusta asti. Apostolien tekoja ei tarvitse lukea pitkälle ennen kuin kerrotaan vainoista.
– Olemme luonnostamme Paholaisen fanclubin jäseniä, ja Jumala haluaisi irrottaa meidät tästä orjuudesta. Paholainen ei pidä siitä, että menettää kannattajiaan. Siellä missä evankeliumia julistetaan, vastustus nousee kohtuullisen nopeasti.
– Ruotsalainen Magnus Malm on tutkinut ensimmäisten kristittyjen oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Hänen mukaansa kristittyjä ei tuomittu siksi, että he uskoivat Jeesukseen, vaan siksi että he kieltäytyivät jostakin, mitä yhteiskunta edellytti. Se edellytti keisarinpalvontaa. Kristittyjä vainotaankin usein juuri siksi, että he sanovat jollekin asialle ei. Ihmiset saattavat sisimmässään tietää, että kristityt ovat oikeassa, mutta sitä on niin vaikea kuunnella, että on helpompi hiljentää heidät, Norvanto arvioi.
Lue juttu kokonaan Elämä-lehdestä 9/2016
