Kirjoittanut
Helluntailaiset toivoisivat, ettei romanien väistämisperinne vaikuttaisi seurakuntien elämään.
Seurakuntien hankaluudet romanien väistämissäännön kanssa liittyvät aiheesta päättötyönsä tehneen Kyösti Schwartzin mukaan osaltaan siihen, että pääväestöllä on vaikeaa hahmottaa romanien perhekäsitystä.
– Kasvamme yhteisönä. Serkut ja kaukaisemmatkin sukulaiset ovat kuin sisaria ja veljiä. Sedät, tädit tai isovanhempien sisarukset ovat samanlaisia auktoriteetteja kuin omat vanhemmat, Schwartz kuvailee.
Sukujen ja perheiden arvostamiseen nojaavan vanhan kulttuurin piirissä kunnia vaatii kokonaisen perhekunnan ”väistämistä” silloin, kun oman suvun jäsen on tehnyt vakavan väkivaltarikoksen toiseen sukuun kuulunutta vastaan. Tekijän perheenjäsenet eivät voi asettua asumaan tai vierailla julkisesti uhrin perheenjäsenten kanssa samalla paikkakunnalla. Käytäntöä kutsutaan yleisesti väistämisvelvollisuudeksi.
Väistäminen hankaloittaa seurakuntaelämää, koska määrättyjen seurakuntien ovet pysyvät kiinni tietyiltä romaniperheiltä. Pääväestö pitää käytäntöä yleisesti liian ankarana, vaikka romanikulttuuriin suhtauduttaisiin muuten suopeasti.
Kyösti Schwartz käsitteli romanien väistämiskäytäntöä Ison Kirjan ja Alphacrusis Collegen B.A. -tutkinnon päättötyössä.
Ydinopetuksena anteeksiantamus
Väistämisvelvollisuus on ilmennyt seurakunnissa siten, että rikoksen tekijää tai tämän sukulaisia on estetty tulemasta paikallisseurakunnan tilaisuuksiin.
– Joissakin kohtaamistilanteissa ihmisiä on kehotettu poistumaan paikasta kesken tilaisuuden, Schwartz kuvailee lopputyössään.
Äärimmäisissä tapauksissa romanityötekijältä on evätty pääsy seurakuntaan pitämään tilaisuuksia, johon paikallinen seurakunta on kutsunut hänet.
– Paikalliset romanit ovat myös voineet estää romanipastoria vastaanottamasta seurakunnan tarjoamaa palkallista virkaa.
Kyösti Schwartzin mukaan väistämisvaatimuksia eivät aina ole ensisijaisesti esittämässä uskovaiset romanit. Heidän toimintaansa vaikuttaa silti romaniyhteisö kokonaisuutena, ja näin ollen seurakunnan ulkopuolelta tuleva paine voi vaikuttaa seurakunnan sisällä.
Schwartzin tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää seurakuntien työntekijää, joista viisi oli romaneja ja neljä kuului pääväestöön.
Väistämisvelvollisuuskäytäntöä pidettiin yksilön elämässä ja seurakuntakontekstissa Raamatun vastaisena.
– Näyttäisi siltä, että kristinuskon ydinopetus anteeksiantamuksesta on ristiriidassa väistämisvelvollisuuden kanssa, Schwartz kuvaili lopputyössään viitaten erityisesti Matteuksen evankeliumiin.
Voiko pääväestöläinen puuttua?
Tutkimukseen osallistujat olivat yksimielisiä siitä, että seurakunnan johtavien työntekijöiden tulisi ehdottomasti puuttua väistämisvelvollisuustavan noudattamiseen seurakuntakontekstissa.
Se, miten puuttuminen käytännössä on mahdollista, on hankalampi kysymys.
– Romanit hoitavat näitä asioita omassa piirissään, pääväestöltä näkymättömissä. Emme edes aina huomaa, mitä tapahtuu, Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtava pastori Jyrki Palmi määrittelee.
Palmi käsitteli muun muassa romanien väistämiskysymystä omassa teologian pro gradu -tutkielmassaan kymmenen vuotta sitten.
Jyväskylässä on ollut joitain tilanteita, joissa romaniperheet ovat vaihtaneet seurakuntaa.
– Myöhemmin on käynyt ilmi, että kysymys on ollut väistämisestä.
Palmin mukaan aiheesta opettaminen on tärkeää.
– Olemme sitoutuneet siihen, että seurakunnassa täytyy jokaisella olla oikeus tulla, olla, osallistua ja vaikuttaa. Kaikki viha tai erimielisyys täytyy jäädä ovien ulkopuolelle.
”Syvästi hengellinen kysymys”
Kyösti Schwartzin mukaan romanien suhde uskoon ja seurakuntiin on ollut viimeisinä vuosina murroksessa.
– Ei-uskoviakin romaneita tulee yhä mielellään tapahtumiin ja tilaisuuksiin tapaamaan ystäviä. Perinteinen kunnioitus esimerkiksi romanipastoreita kohtaan on kuitenkin vähentynyt.
Schwartzille väistäminen on myös käytännön kysymys, jossa punnitaan hyötyjä ja haittoja.
– Jos saan esimerkiksi kutsun puhumaan paikkakunnalle, jossa minulta edellytetään väistämistä, joudun pohtimaan tuottaako vierailuni vahinkoa evankeliumille, jos se on loukkaukseksi jollekin.
– Aiheesta tulisi tarjota seurakuntayhteisössä enemmän opetusta. Väistämisvelvollisuus näyttäytyy oireena, joka ei ole hyväksyttävä, mutta motiivina ja pohjasairautena ovat viha sekä katkeruus, Kyösti Schwatz sanoo.
– Tällaisia universaaleja tunteita kokevat sekä pää- että romaniväestön edustajat, vaikkakin toimintatavat ovat erilaisia. Sielunhoitotuki ja terve opetus aiheesta voisi osaltaan vähentää kyseisiä tilanteita seurakunnissa.
