Valdemar Kallungin väitöstutkimuksen mukaan uskonnolla on keskeinen rooli julkisella sektorilla Suomessa. Suomalaiseen kulttuuriin liittyvä uskonnon ja maallisen vuorovaikutteisuus luo myös edellytykset muissa Euroopan maissa nähtyjen konfliktien ehkäisemiseen.
Valdemar Kallunki on tutkinut väitöstutkimuksessaan uskonnon vaikutusta suomalaisella julkisella sektorilla. Tarkastelun kohteena on erityisesti kuntien ja seurakuntien yhteistyö.
Kallungin tutkimuksen mukaan kunnat tekevät yhteistyötä seurakuntien kanssa mielellään. Yhteistyössä uskonnolla ja perinteiden hyväksynnällä on keskeinen rooli.
Esimerkiksi erittäin harvat vastaajat kunnissa (2 %) suhtautuivat kriittisesti kevätjuhlan Suvivirteen.
Ilmiö selittyy luterilaisella kulttuurilla, jossa uskonnollisen ja maallisen välillä ei ole jyrkkää vastakkainasettelua.
Kallungin mukaan uskonnollisen ja maallisen vuorovaikutus on hyväksyttävä luonnolliseksi osaksi paikallista elämää.
– Tutkimukseni haastaa näkemykset, joiden mukaan uskonto voidaan erottaa selvästi maallisesta elämästä. Uskonto on keskeinen osa suomalaista paikalliskulttuuria, Kallunki sanoo.
Uskonto vaikuttaa yksilöiden ja kulttuurin kautta julkisten organisaatioiden toimintaan.
Suomalaiseen kulttuuriin liittyvä uskonnon ja maallisen vuorovaikutteisuus luo myös edellytykset muissa Euroopan maissa nähtyjen konfliktien ehkäisemiseen.
– Paikallistasolta nouseva uskonnon merkitys heijastuu kirkon asemaan koko yhteiskunnassa.
Kallungin mukaan vastakkainasettelun puuttumista tulee käyttää tietoisesti suomalaisen yhteiskunnan voimavarana. Uskonnollisen ja maallisen vuorovaikutuksen tavoitteena on ehkäistä ristiriitoja ja tukea eri elämänkatsomusten keskinäistä ymmärrystä.
Tutkimus perustuu kunnille ja seurakunnille tehtyyn valtakunnalliseen kyselyyn, joka toteutettiin Suomen Kuntaliiton ja evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen kanssa.
