Kirjoittanut
Risto Leppäsen ensi lauantaina tarkastettava väitöskirja selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien suhdetta Raamattuun. Nais- ja miespappien raamattunäkemyksissä on havaittavissa eroja.
Leppänen haastatteli tutkimustaan varten kahdeksan nais- ja neljätoista miespappia. Haastateltavien vastauksista hahmoteltiin neljä eri raamattunäkemystä. Yhden ryhmän mukaan Raamattu on Jumalan sanaa ja täydellinen totuus. Tähän ryhmään lukeutui kuusi miespappia. Toisen ryhmän, pohdiskelevien pappien, mukaan Raamattu sisältää Jumalan sanaa ja on luonteeltaan kirja pelastuksen sanomasta (viisi miestä ja yksi nainen). Kolmas ryhmä korostaa pyhyyttä ja sallivaa rakkautta (seitsemän naista ja yksi mies). Raamattua inspiroivana kirjoituskokoelmana pitävälle neljännelle ryhmälle on tärkeää rationaalinen raamattusuhde (kaksi miestä).
Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti, ja valinnalla pyrittiin löytämään eri ikäisiä, eri herätysliikkeissä vaikuttavia ja erilaisissa kirkon tehtävissä olevia pappeja. Tarkoituksena oli saada esille erilaisia tulkintoja ja vivahteita.
– Kvalitatiivisessa tutkimuksessa yleistäminen on vaarallista. Tästä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että Suomen kirkon papit ajattelevat näin. Niin päin voi sanoa, että suomalaisessa raamattukeskustelussa on havaittavissa nämä piirteet, Risto Leppänen kommentoi metodiaan.
– Tutkimus antaa ymmärtää, että pyhyyttä ja sallivaa rakkautta korostava tulkinta on erityisen tyypillistä naispapeille. Voisi ajatella, että siihen ryhmään, joka pitää Raamattua kirjana pelastuksen sanomasta, voisi kuulua enemmänkin naisia. Tässä aineistossa niin ei ole.
Onko herätysliikkeissä menossa murros?
Sukupuolen lisäksi eroja löytyy eri herätysliikkeiden väliltä. Raamattua täydellisenä totuutena pitävien joukkoon kuuluu rukoilevaisuuteen, Paavalin synodiin, viidesläisyyteen ja vanhoillislestadiolaisuuteen sitoutuneita pappeja. Pohdiskelevien pappien joukossa on niin evankelisuuteen, vanhoillislestadiolaisuuteen, viidesläisyyteen kuin karismaattisuuteenkin lukeutuvia. Salliville papeille retriitti- ja Taizé-yhteisöt muodostavat leimallisen hengellisen taustan. Rationaalisuutta korostavat papit määrittelivät itsensä väljästi lähinnä herännäisyyteen kuuluviksi.
– Tutkimus särkee perinteistä jakoa. Ei voida sanoa, että vaikkapa vanhoillislestadiolainen tai viidesläinen allekirjoittaisi tietynlaisen raamattunäkemyksen. Se voi kertoa näiden pappien henkilökohtaisesta prosessista, mutta voi myös kysyä, onko herätysliikkeissä murros menossa, Risto Leppänen pohtii.
– Herätysliikkeiden pohdiskelevat papit ovat sitoutuneita liikkeeseen, mutta myös liikkeensä jonkinlaisia toisinajattelijoita.
Risto Leppäsen väitöstutkimuksen haastattelut on tehty vuosina 2005 ja 2007. Leppänen työskentelee pappina Liedon seurakunnassa.
