Kirjoittanut
Merkittävät helluntalaisteologit yrittävät uudistaa liikkeen ajatuksia demonologiasta eli siitä, miten pahoista hengistä tulisi opettaa. Korjattu opetus seurakunnassa suojaa yksilöä henkiseltä ja hengelliseltä väkivallalta.
Helluntailiikkeessä etsitään terveempää yhteisöllisyyttä uudistamalla käsityksiä pahuudesta. Uudistunut opetus seurakunnassa tuottaa terveempää ja eettisempää yhteisöllisyyttä.
Maailmalla helluntailaisuus on katolisen kirkon jälkeen suurin ja nopeimmin kasvava kristillinen suuntaus. Lähetystyötä korostavan luonteensa vuoksi sillä on merkittävä muutosvoima erityisesti alueilla, joilla länsimainen sekulaari kulttuuripiiri ei ole vielä vallitseva, esimerkiksi Afrikassa.
– Kyse on myös isosta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta liikkeestä. Helluntailainen demonologia näkee demonit aktiivisina toimijoina, joilla on mahdollisuus vaikuttaa ihmisiin ja erilaisiin asioihin ihmisten arjessa. Muut kirkkokunnat näkevät tämän opetuksen ongelmallisena, koska se synnyttää epäterveitä piirteitä ja saa aikaan eettisesti kyseenalaisia käytäntöjä ja tulkintoja, kertoo teologisesta tiedekunnasta väitellyt Sanna Urvas.
– Monissa Afrikan maissa ja esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa noituus on perinteinen osa kansojen kulttuuria, mutta kristillisen tulkinnan mukaan kyse on pahoista hengistä. Noituussyytökset kohdistuvat usein naisiin, nuoriin tai köyhiin henkilöihin.
Pahuuden takana ihminen, ei demoni
Yhdysvaltalainen teologi Amos Yong ja ghanalainen teologi Opoku Onyinah yrittävät uudistaa helluntailaisia käsityksiä ja ajattelua synnillisyydestä ja pahuudesta.
– Yongin lähestymistapa on helluntailaisittain poikkeuksellinen, koska hän syyttää pahuudesta demonien sijaan ihmisiä ja yhteisöä itseään, jolloin pahuudesta voi päästä esimerkiksi irrottautumalla korruptiosta ja epäterveistä valtarakenteista ja suojelemalla heikoimman etuja. Onyinah painottaa ihmisen omien valintojen merkitystä ja yhteisön velvollisuuksia sen sijaan, että epäonnesta syytettäisiin jonkun läheisen henkilön harjoittamaa noituutta, Sanna Urvas kuvailee.
– Sekä Yong että Onyinah tuottavat teologista opetusta, joka pyrkii parantamaan yhteisöjen elämää. Molemmat ovat pienen ihmisen asialla, tuomassa esiin vääristyneitä käytäntöjä ja purkamassa vallan väärinkäytön mahdollistavia tulkintoja. Kumpikin tuomitsee selkeästi opetuksen, jonka mukaan kristityssä voi olla demoni.
Demoniseksi leimaaminen kaventaa ihmisoikeuksia
Oppi demonisesta possessiosta voi Sanna Urvaksen mukaan mahdollistaa henkisen ja hengellisen väkivallan ja tuottaa yhteiskunnassa epätervettä vastakkainasettelua.
Kehitysvammaisuuden tulkitseminen demoniseksi on heikentänyt merkittävästi vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista.
– Afrikassa tehtyjen tutkimusten perusteella muun muassa kehitysvammaisuuden tulkitseminen demoniseksi on heikentänyt merkittävästi vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista ja kaventanut heidän toimijuuttaan. Myös sairaudet, esimerkiksi masennus, voidaan nähdä henkien aiheuttamana. Tällainen opetus aiheuttaa vammaiselle tai sairaalle ja hänen perheelleen merkittävää henkistä kuormitusta.
Kaiken erilaiselta kuulostavan ja esimerkiksi toisinajattelijoiden leimaaminen demoniseksi voi johtaa myös ihmisoikeuksien kaventumiseen.
Urvaksen mukaan demonologiset tulkinnat ovat rantautuneet yhteiskristillisten toimijoiden kautta lähes kaikkiin kirkkokuntiin.
Kysymys demonipossessiosta on Suomen vapaissa suunnissa kuuma peruna.
– Kysymys demonipossessiosta on Suomen vapaissa suunnissa kuuma peruna. Klassinen helluntailaisuus opettaa sairaiden parantamista rukouksen avulla. Terveellä tavalla se tarkoittaa sairastuneen tukemista ja uskoa siihen, että Jumala voi parantaa ihmeen avulla. Hämmennystä aiheuttaa kieltäytyminen lääketieteen avusta ja turvautuminen henkien ulosajamiseen. Tutkimukseni pyrkimyksenä on muun muassa vahvistaa sellaista näkemystä sairauksien syistä, missä lääketieteen näkökulma yhdistyy uskoon parantavasta Jumalasta. Tällöin sairas saa parhaan mahdollisen avun, jonka nykylääketiede voi antaa, ja silti hänen puolestaan voidaan rukoilla, mikä vahvistaa ihmistä henkisesti ja hengellisesti. Tätä yhdistettyä näkemystä tulee vahvistaa niin helluntailaisuudessa kuin mahdollisesti laajemminkin.
Naiset yhtäläisesti opillisina auktoriteetteina
Helluntailiike on sekä Suomessa että kansainvälisesti hyvin patriarkaalinen liike. Sanna Urvaksen toisessa tutkimuskohteessa, ghanalaisessa The Church of Pentecost –kirkkokunnassa, naiset eivät saa opiskella teologiaa tai toimia pastoreina.
– Suomenkin helluntailaisuudessa naisia on teologisina auktoriteetteina erittäin vähän. Olen ilmeisesti ensimmäinen helluntailainen nainen, joka väittelee systemaattisen teologian tohtoriksi tutkimusyliopistossa ja erikoistuu helluntailaiseen teologiaan. Kohtaaminen Ghanan kirkkokunnan naisten kanssa oli heille silmiä avaava: myös nainen voi olla opillinen auktoriteetti.
Urvas haluaa kannustaa kaikkia helluntailiikkeen naisia sekä Suomessa että ulkomailla:
– Meillä naisilla on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus olla rakentamassa terveempää uskonnollisuutta ja yhteisöllisyyttä kaikkialla maailmassa.
TM ja Tanssitait. maist. Sanna Urvas väitteli tohtoriksi 16. lokakuuta 2020 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Theology of sin and evil in Classical Pentecostalism. – Two case studies.”
STT
