Väitöstutkimus: Klassinen musiikki vähentynyt, viihdemusiikki lisääntynyt hautaustoimituksissa

Hengelliset laulut ja viihdemusiikki ovat yleistyneet hautaustoimitusten musiikkivalinnoissa ja syrjäyttäneet klassista musiikkia. Virret ovat säilyttäneet asemansa tärkeänä osana hautaustoimitusten musiikkia.

Tämä käy ilmi Anne-Marie Grundsténin väitöstutkimuksessa, joka tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 1. huhtikuuta 2017.

Grundstén kartoitti ensimmäistä kertaa Suomessa sitä, mitkä tekijät kanttorin näkökulmasta vaikuttavat hautaustoimituksen musiikin valikoitumiseen ja toteutukseen. Tutkimustaan varten Grundstén keräsi tietoja 161 kanttorilta eri puolilta Suomea vuosina 2009­–2011. Lisäksi hän kokosi musiikkiin liittyviä tietoja 670:stä hautaan siunaamisesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että virret ovat säilyttäneet paikkansa hautaustoimituksessa. Toisaalta perinteiset hengelliset laulut ja viihdemusiikkitoiveet korvaavat lisääntyvässä määrin urkumusiikkia tai muuta klassista musiikkia.

Kanttorilla on merkittävä rooli erityisesti hautaustoimituksen alku- ja päätösmusiikin valinnassa. Väitöstutkimus osoitti, että lähes puolessa hautauksista kanttori valitsee musiikkiesitykset omaisten toiveiden perusteella. Valintoihin vaikuttavat myös sielunhoidolliset ja teologiset näkökulmat sekä kirkkovuoden kulku.

– Omaiset toivovat useimmiten hautajaistoimituksiin tuttuja, itselleen tai vainajalle läheisiä sävellyksiä. Muistot elämän eri käännekohdissa kuulluista tai lauletusta musiikista ovat heille tärkeä lähtökohta, Grundstén toteaa.

Kanttorin ammattitaito punnitaan neuvottelutilanteissa

Hautaan siunaaminen on kirkollisista toimituksista se, jossa suomalainen todennäköisimmin kohtaa seurakunnan. Vuonna 2016 kirkollisiin hautaan siunaamisiin osallistui yli 1,6 miljoonaa suomalaista. Omaisilla voi olla hautaustoimitusten suhteen erilaisia, joskus ristiriitaisiakin musiikkimieltymyksiä. Kanttoreiden neuvottelutaidoilla ja palvelualttiudella onkin suuri merkitys.

– Tutkimuksessani tuli esille, että kanttorilla on vastuullinen rooli paitsi kirkkomusiikin ammattilaisena, myös musiikkikasvattajana, sielunhoitajana ja neuvottelijana, kun keskustellaan hautaustoimituksen ja muistotilaisuuden musiikkivalinnoista surevien omaisten kanssa, Grundstén kertoo.