Kirjoittanut
Mistä ovat kristittyjen kuvat tehty? Yhdistävätkö vai erottavatko pyhät kuvat ortodokseja ja luterilaisia? Teologian maisteri Timi Korhosen väitöskirja tutkii kristillistä kuvaa ja sen luonnetta.
Kysymystä kristillisestä kuvasta ja sen luonteesta luterilaisten ja ortodoksien välillä ei ole juurikaan tutkittu kirkkojen viisisataavuotisen yhteisen historian aikana.
Timi Korhosen väitöskirja jäljittää kuvan teologian ekumeenisia juuria, kirjoittamattomia sääntöjä sekä hurskaita periaatteita kirkkoisien, Konstantinopolin, renessanssin ja reformaation kautta nykyaikaan. Oppaina toimii kuusi nykyajan teologia: ortodoksit Pavel Florensky, Leonid Ouspensky ja John Meyendorff sekä luterilaiset Robert Jenson, Hans-Eckehard Bahr ja Martin Lönnebo.
Kristillisiä, platonisia vai stoalaisia kuvia?
Korhosen väitöskirja pyrkii selvittämään, sopivatko perinteiset ortodoksiset ikonit yhteen luterilaisen teologian kanssa. Samalla selvitettäväksi tulee ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon kuvan teologia.
– Tutkimus antaa eväitä seurakunnille, jotka päättävät seurakuntien tiloissa olevista kuvista, Korhonen toteaa.
Raamatusta ei löydy esteettistä teoriaa, saati käskyjä maalata kuvia.
– Kuvan teologia aktivoikin kysymyksen Raamatun ja kristillisen tradition suhteesta sekä tämän tradition sisällöstä, Korhonen kertoo.
Tutkimus antaa eväitä seurakunnille, jotka päättävät seurakuntien tiloissa olevista kuvista.
Tutkimuksessa paljastuu, että ikonien kuvaamien pyhien vakavuus onkin stoalaista tyyneyttä ja että perinteisten ortodoksisten ikonien taustalla on platonismin mukainen todellisuudentaju. Luterilaisia taas ohjaa ristin teologia, joka voi olla piilosyynä nykyisten luterilaisten kirkkojen ikonoklastiselle autiudelle.
– Kuvakysymyksen ekumeeninen Gordionin solmu on vuoden 787 Nikean toisen kirkolliskokouksen päätösten yhteensovittaminen luterilaisen teologian kanssa, Korhonen sanoo. – Tuolloin jakamaton kirkko päätti asettaa kirkonkiroukseen kaikki heidät, jotka eivät suutele pyhiä kuvia.
Käsitys todellisuuden luonteesta tiivistyy kuvaan
Korhosen tutkimus porautuu kysymykseen kuvan ontologiasta eli kuvattavan mahdollisesta läsnäolosta kuvassa. Korhonen pelkistää kuvateologiset vaihtoehdot heikkoon ja vahvaan kuvateologiaan, missä luterilaiset edustavat ensimmäistä ja ortodoksit jälkimmäistä.
Ortodoksinen kuvateologia paljastuu antiikin ja platonismin kuvametafysiikan sekä kirkkoisien kristologisten pohdintojen hedelmäksi. Kysymys kristillisestä kuvasta toimiikin jatkokysymyksenä kysymykselle Jeesuksesta.
– Karkeasti ilmaistuna ortodoksit korostavat Kristuksen jumalallista luontoa, luterilaiset inhimillistä. Ekumeenisena haasteena on siten Kristuksen kahden luonnon, Getsemanen ja Taborin pitäminen yhdessä.
Ikonoklastit asettavat kysymykseen oman haasteen väittämällä, ettei ihmiskädet voi kuvata Jeesuksen jumalallista luontoa.
Korhosen tutkimuksessa käy ilmi, että ortodoksien ja luterilaisten teologinen perusvire käy vastakkaisiin suuntiin. Ortodokseille on luontaista suunnata ylöspäin. Siten ortodoksisissa ikoneissa on aina ikuisuuden tausta ja kutsu. Luterilaiset korostavat Jumalaa, joka laskeutuu alas ihmisten syntiin, kurjuuteen ja heikkouteen. Tällaisen ristin teologian mukaan esimerkiksi ortodoksisten ikonien kultaiset taustat näyttäytyvät helposti tuomittavana kunnian teologiana.
– Vastaavasti ortodoksit saattavat vieroksua länsimaalaisia, lihallisia kuvia Jeesuksesta, Korhonen kertoo.
Korhosen tutkimus erittelee kuvateologisia ekumeenisia jännitteistä ja erimielisyyksiä etsien myös mahdollisuuksia yksimielisyydelle.
Teologian maisteri Timi Korhonen väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1.10. klo 12 aiheesta Crucified and Glorified Art: Lutheran and Orthodox Theology of the Image by Six Prominent Theologians of the Twentieth Century.
