”On yllättävää, miten paljon ihmisen henkinen puoli pystyy työskentelemään kärsimyksestä huolimatta”, teologian alan väitöstutkimustaan perjantaina 25.8. 2017 puolustanut Matti-Pekka Virtaniemi toteaa.
Helsingin yliopiston Auditorium XII -Sali täyttyi sielunhoidosta ja sairaalateologiasta kiinnostuneista kuulijoista, kun Virtaniemi esitteli tutkimustaan aiheesta ”Elämän päätösjakson haaste – ALS-tautiin sairastuneen eksistentiaalinen prosessi ja uskonnollinen spritualiteetti”. Dosentti Tuija Hovi Turun yliopistosta vastaväittäjänä haastoi väittelijän kysymyksillään ja kustoksena toimi professori Auli Vähäkangas. ALS-tauti on parantumaton, etenevä, liikehermot tuhoava ja muutamassa vuodessa kuolemaan johtava neurologinen sairaus. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten voidaan luoda ja löytää elämän merkitys ja tarkoitus olemassaoloa uhkaavassa elämäntilanteessa. Tutkimuksessa selvitetään sitä, mikä merkitys hengellisellä elämällä on elämän tarkoituksellisuuden kokemukseen. Tutkimustiedon saamiseksi haastateltiin kuutta ALS-tautiin sairastunutta yhden vuoden aikana. Muutokset potilaiden ajattelussa saatiin esille haastattelemalla kaikkia potilaita kolme kertaa.
Aiemmin 60- ja 70 -luvuilla ajateltiin, psykologinen luopumisprosessi selittää sen, miten potilas selviytyy kuolemaan johtavaan sairauteen sairastumisesta. Myös spritualiteetti eli hengellisyys laskettiin psykologiseen prosessiin kuuluvaksi. Hengellisyys ei kuitenkaan oikein sovi psykologisiin prosesseihin sisälle, vaan on ihmisyyden erillinen alue. Haastatteluissa ALSiin sairastuneet kertoivat esimerkiksi, mikä heidän elämässään on parasta, mikä vaikeinta. ALSiin sairastunut pohtii kahdenlaisia elämänkysymyksiä. Ne ovat toisistaan erillisiä, mutta kietoutuvat toisiinsa ihmisen elämänpohdinnoissa. Toista pohdintojen prosessia nimitetään tässä tutkimuksessa elämän äärikysymysten työstämisen prosessina ja toista elämän tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden työstämisen prosessina. Virtaniemi mainitsi, että ihmiset ovat kiitollisia, kun joku kysyy kuolemasta. On vaikea puhua kuolemasta, mutta kun pääsee puhumaan siitä, se on helpottavaa.
Vakavasti sairastunut on äärikysymysten äärellä
Elämän äärikysymykset voivat ajan myötä muuttaa muotoaan ja niiden ahdistavuus voi helpottaa. Ne ovat kuitenkin olemassa olevia koko elämän ajan. Elämän äärikysymyksiä, joita ALSiin sairastuneet pohtivat, olivat kohtalon ahdistus, olemassaoloa koskeva valinta hengityskonekysymyksen yhteydessä, oman riippumattomuuden menettäminen, vastuullisuus ja syyllisyys elämän arvioinnissa, toiminnallinen pula ja kyvyttömyydestä aiheutuva häpeä, hengitysvaikeuksista aiheutuva tuska, uhkaava tulevaisuus ja kuolema. Elämän äärikysymysten työstäminen ei kuitenkaan ole esteenä sille, etteikö ihminen samalla käsittele elämän tarkoitusta ja etteikö hänen elämän tarkoituksellisuuden kokemuksensa syvenisi. Vakavasti sairastuneet löytävät elämästään sellaisia merkityksellisiä asioita, elämän tarkoituksen, joita he eivät sairastumatta olisi ehkä löytäneet. Toivo ikuisesta elämästä ja toivoon perustuva asenne olivat esimerkkejä näistä löydöistä.
Elämän tarkoituksen lähteet
Tutkimuksessa selvitettiin, miten voidaan luoda ja löytää elämän merkitys ja tarkoitus olemassaoloa uhkaavassa elämäntilanteessa ja millainen merkitys uskonnollisella spiritualiteetilla eli hengellisellä elämällä on elämän tarkoitukselliseksi kokemiseen. Haastatteluilla saatiin selville haastatelluille tärkeimpiä asioita, joita kutsutaan tässä tutkimuksessa elämän tarkoituksen lähteiksi. Näitä ovat läheiset ihmissuhteet, työ, toisten auttaminen, luonto, elämä itsessään, henkilökohtainen kasvu, toivo ja yhteys transsendenttiin eli tuonpuoleisuuteen, ikuiseen elämään. Mitä enemmän ihmisellä on tarkoituksen lähteitä, sitä enemmän tai paremmin hän kokee elämänsä tarkoitukselliseksi.
Haastateltavien kertomuksissa erottui neljä erilaista sairaustarinatyyppiä, joista kolmessa hengellisyys vaikuttaa myönteisesti elämän tarkoituksellisuuden kokemukseen. Elämän tarkoituksen lähteet, joita ihmisellä on ennen sairastumista, voivat muotoutua toisella tavalla. Toinen mahdollisuus on, että sairastunut löytää elämän tarkoituksen uusia lähteitä tai uusien merkitysten luominen. tutkimusten mukaan monien ALSiin sairastuneiden kokemus elämänlaadusta säilyy hyvänä, vaikka fyysinen vointi heikkenee. Yllättävää oli, miten paljon ihmisen henkinen puoli pystyy työskentelemään fyysisestä kärsimyksestä huolimatta – vai juuri sen vuoksi?
