Kirjoittanut
Mitä on vihapuhe? Käsitteen yleistynyt väläyttely hämmentää kristittyjäkin. Jokaisella on vastuu puhua muista ihmisistä rakentavasti, mutta pitääkö vihapuheen pelossa saarnaavien pastorien, kristillisen median tai tavallisen uskovan nettikeskustelijan varoa ilmaisemasta Raamatusta nousevia periaatteitaan, jottei tule tehneeksi jotain väärää?
– Vihapuhe-käsite on tullut kielenkäyttöön 2000-luvulla erityisesti internetissä tapahtuvan vihamielisen kirjoittelun ja vähemmistöjen yhdenvertaisuuskeskustelun johdosta, toteaa juristi ja poliisipäällikkö Markku Luoma.
Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.
Luoman mukaan yleisessä kielenkäytössä sanalla viitataan lausumiin, joissa niiden kohdetta uhataan, panetellaan tai solvataan esimerkiksi rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen taustan, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai muulla vastaavalla perusteella. Oikeudelliseen kieleen vihapuhekäsite ei lukeudu eikä laki tunne sen nimistä rikosta.
– Vihapuhe voi täyttää rikoslaissa määritellyistä teoista lähinnä kiihottaminen kansanryhmää vastaan -nimisen rikoksen, kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkit.
– Tyypillisiä tapauksia voisivat olla juutalaisten loukkaaminen ihannoimalla ja suosittamalla natsimenetelmien käyttöä heitä vastaan tai somalitaustaisten solvaaminen hyljeksittäviksi ja alempiarvoisiksi ihmisiksi.
Olennaista leimaaminen ja halveksunta
Missä siis menee rikoksen raja oman mielipiteen ilmaisemisessa? Poliisipäällikkö Markku Luoman mukaan rajanvedossa olennaista on julkisen puheen uhkaava, loukkaava tai panetteleva sävy, joka perustuu laissa mainittuihin vähemmistöominaisuuksiin. Vihapuheeseen syyllistyvä ei pelkästään arvostele tai paheksu ilmiöitä vaan hänen puheensa tarkoitus on halventaa ja saattaa ihmisryhmää halveksunnan alaiseksi, pitää heitä alempiarvoisina tai edistää jonkin ryhmän syrjintää.
– Hyväksyttävä kritiikki perustuu asiatietojen esittämiseen, vihapuhe taas yleistämiseen, leimaamiseen ja halveksunnan osoittamiseen, Luoma kiteyttää.
– Sananvapaus on perustuslain turvaama jokaiselle kuuluva kansalaisoikeus, joka käsittää mielipiteenvapauden ja ilmaisuoikeuden niin julkisesti kuin yksityisestikin, hän sanoo.
Vaikka yleinen mielipideilmasto ja valtamedian puheenvuorot antaisivat muuta ymmärtää, julkisuudessa voi yhä puolustaa vapaasti kristillisen maailmankuvan mukaisia arvoja, vaikka ne eroaisivatkin valtavirrasta. Tähän mennessä Markku Luoman tietoon ei ole tullut yhtään tapausta, jossa esimerkiksi saarnan johdosta olisi käynnistetty rikosprosessi.
– Uskoakseni julistustilanteessa syytteeseen joutuminen edellyttäisi sananvalinnoilta vahvaa loukkaamisen sävyä, joka ei muutenkaan ole hyvien tapojen mukaista eikä palvele evankeliumin asiaa.
Lue koko artikkeli Ristin Voiton numerosta 38/2014.
