Kirjoittanut
– Muutuin hetkessä suhteellisen hyväkuntoisesta autettavaksi ja tarvitsevaksi, invalidiksi. Se oli aikamoinen prosessi, Jukka Sipilä kertoo.
Oli tammikuinen tiistai vuonna 2019, Keski-Uudenmaan kristillisen koulun rehtori Jukka Sipilä valmisteli pian alkavaa opettajainkokousta. Hän järjesteli tuolit ja pöydät, ja laittoi datatykin valmiiksi, mutta olo tuntui jotenkin epämiellyttävältä. Kokouksen alkuun oli vielä 15 minuuttia aikaa, joten Sipilä ajatteli, että lepäisi hetken rehtorin toimiston penkillä.
Toimiston penkillä Sipilän tajunta alkoi heiketä, avainnippu putosi kädestä ja sitten filmi katkesi. Pari minuuttia myöhemmin apulaisrehtori tuli töihin ja löysi hänet tajuttomana. Ambulanssi tuli pian ja matka Järvenpäästä Meilahden sairaalaan alkoi.
– En tiedä, olinko ambulanssissa vai jo Meilahdessa, kun sydän pysähtyi ja minut elvytettiin, Sipilä kertaa dramaattisen päivän tapahtumia.
Sipilä vajosi tajuttomuuteen, noin viikkoa myöhemmin hänet herätettiin ja häneltä kysyttiin, saisiko hänelle asentaa sydämen apupumpun. Se asennettiin helmikuun alussa.
Apupumpun turvin
Massiivinen sydäninfarkti oli tuhonnut miehen sydämestä 75–80 prosenttia, apupumpun avulla sydämen teho saataisiin nousemaan 50 prosenttiin. Sipilän kohdalla oli heti selvää, että hänen hoitosuunnitelmaansa kuuluisi sydämensiirto. Apupumpun turvin olisi mahdollista elää ja toimia siihen asti, kunnes uusi sydän löytyisi.
Sairaalassa kului lähes kaksi kuukautta. Liikuntakykynsä menettäneen miehen oli opeteltava uudelleen kävelemään. Kotiutuminen oli mahdollista, kun liikkumiseen ei enää tarvittu rollaattoria.
– Kun kotiuduin 15. maaliskuuta, olin siinä kunnossa, että pystyin kävelemään muutama kymmenen metriä.
– Kaikki elämäni perussuhteet, suhde Jumalaan, itseen ja läheisiin, olivat murroksessa. Sitä on vaikea edes sanoittaa, millainen myllerrys siinä oli. Muutuin hetkessä suhteellisen hyväkuntoisesta autettavaksi ja tarvitsevaksi, invalidiksi. Se oli aikamoinen prosessi.
Sairaala-aikana Sipilä koki, kuinka ikuisuus ja Jumalan todellisuus olivat vahvasti läsnä.
– Tunsin voimakkaasti, että puolestani rukoiltiin. Oli sellaisia hetkiä, jolloin tunsin iankaikkisten käsivarsien ympäröivän minut. Se oli vaikuttava kokemus. Olen kiitollinen kaikille, jotka rukoilivat puolestani, hän kertoo.
Raju shokki
Mutta synkkiäkin hetkiä oli. Psalmin sanat: ”Syvyydestä minä huudan sinua Herra”, tuntuivat lohduttavilta ja tarjosivat samaistumispintaa.
Miksi? Se oli Sipilälle iso kysymys.
– Muistan, kun olin jollain tavoin järjissäni ja huokasin Jumalalle, että miksi. Koin saavani vastauksen: Miksi se tapahtui koulussa? Jotta sait heti apua. Miksi pääsit parhaaseen hoitoon? Miksi ambulanssi oli jo liikkeellä? Ambulanssi oli saapunut käytännössä lennosta. Kysymykseni loppuivat siihen.
Hengen meno oli lähellä, kyse oli minuuteista.
Jukka Sipilän vakava sairastuminen oli luonnollisesti järkytys vaimolle ja kahdelle aikuiselle lapselle.
– Olin huolissani läheisistäni. Kaikki tuli minulle kovana shokkina ja tiesin, että niin myös muille. Emme olleet valmistautuneet tällaiseen.
Sydänkohtauksen saadessaan Sipilä oli vain 52-vuotias, eikä hänellä ollut ollut mitään epäilyttäviä oireita aikaisemmin, mutta häneltä löydettiin aortan läpän rakennevika, ja pettänyt läppä oli osasyynä sepelvaltimoiden tukkeutumiseen.
Olin henkisesti hyvin haavoittunut.
Elämä apupumpun kanssa sujui kohtuullisen hyvin. Suurempi haaste toipumisessa oli vajaakuntoisuus. Sipilä oli saanut myös aivoinfarktin elvytyksen yhteydessä, ja se oli aiheuttanut vasemman puolen halvaantumisen, mistä toipuminen kesti pitkään.
– Kaikki fyysinen suorituskyky oli huomattavan vajaata. Olin henkisesti hyvin haavoittunut. Vaimoni ja läheiseni kannattivat minua kyllä upealla tavalla.
Sipilän vaimo oli ensimmäiset viikot sairaalasta kotiutumisen jälkeen kotona auttamassa miestään, myöhemmin myös Sipilän vanhemmat tulivat muutamaksi viikoksi auttamaan.
Elinsiirtojonoon
Elinsiirtojonoon päästäkseen Sipilän oli saavutettava tietty toipumisen taso. Meilahdessa seurattiin säännöllisesti sydämen ja infarktin yhteydessä vaurioituneiden munuaisten toimintaa ja veriarvoja. Elokuun alussa 2019 Sipilä pääsi elinsiirtojonoon.
– Kesäkuussa sain luvan ajaa autoa ja olin siinä kunnossa, että saatoin syyskuun alussa aloittaa kevyen työnteon. Se oli paitsi henkisesti ja myös aivoille tärkeää, sillä kognitiiviset haasteet edistivät aivojen palautumista. Kokonaisvointini parani pikkuhiljaa ensimmäisen vuoden aikana.
Sen jälkeen vointi polki paikallaan. Sipilä pystyi kävelemään kerrallaan kolmisen kilometriä, ajamaan sähköpyörää ja suoriutumaan arjen askareista kohtuullisen hyvin. Mutta sydämenteho oli enimmillään 50 prosenttia ja jaksaminen rajallista. Väsymystila saattoi yllättää, jos erehtyi tekemään enemmän kuin mihin voimavarat riittivät.
Ihmisjoukossa liikkumista piti rajoittaa, sillä lääkityksen vuoksi immuniteetti oli heikko.
– Elin karanteenin omaisissa olosuhteissa. Olin niin vähän ihmisten kanssa tekemisissä, että jälkikäteen ajatellen mökkiydyin vähän siinä. Sopeuduin erityksissä olemiseen. Se oli myös sitä särkyneen ihmisen identiteettiä, että elin eristyksessä, Jukka Sipilä kertoo.
Pian koko Suomi eli karanteenin kaltaisissa olosuhteissa, kun koronapandemia rantautui Suomeen maaliskuussa 2020.
Rajoitteensa arkeen toi myös poistumiskielto. Sipilän piti olla koko ajan maksimissaan tunnin etäisyydellä Meilahden sairaalasta. Jos sopiva siirtosydän löytyy, Meilahdessa oli oltava tunnissa.
Se löytyi
Tieto uudesta sydämestä tuli täysin yllättäen. Sipilä oli juuri pitänyt Kristillisen kasvatuksen kesäkonferenssin avajaispuheenvuoron etäyhteyksin, kun 31. heinäkuuta 2021 tuli puhelimitse viesti: Nyt voit tulla.
– Olin henkisesti valmistautunut tilanteeseen monta kertaa ja pitkän aikaa. Menin vaimon luokse ja kerroin tilanteen, hiljennyimme hetkeksi, sitten pakkasin tavarat ja soitin taksin. Valmistelin lähtöä vapisevin akselin.
Jukka Sipilä sanoo olevansa jatkoajalla ja kiitollinen, että saa elää ja jakaa elämäänsä läheistensä kanssa.
Se meistä jää, kuinka olemme kohdanneet toiset ihmiset.
– Ymmärrän hyvin, että mitä jätämme perinnöksi. Se meistä jää, kuinka olemme kohdanneet toiset ihmiset. Jokaisen sukupolven tehtävä on kasvattaa seuraava sukupolvi. Sen merkitys on syventynyt ja terävöitynyt.
Meilahdessa Sipilä otettiin sisään valmistelevalle osastolle, tehtiin valmistelut leikkausta varten ja laitettiin seurantalaitteet. Leikkauksen jälkeen hän oli muutaman päivän teho-osastolla, sen jälkeen vielä pari viikkoa tehotarkkailussa ja normaalilla osastolla kunnes elintoiminnot olivat vakiintuneet. Uusi sydän toimi varsin hyvin, mutta muita komplikaatioita oli vähän.
– Piti opetella kolmannen kerran uudestaan kävelemään.
Ikuisuuden läsnäolo
Syyskuun 14. päivä Sipilä kotiutettiin. Alkuun hän kävi kahdesti viikossa Meilahdessa kontrolleissa.
– Siinä oli jonkin verran vähän kivuliaampaa aikaa, mutta henkisesti olin kuitenkin toiveikas. Uusi valoisampi elämänvaihe oli alkamassa. Muistan sen, kun pääsin ensimmäistä kertaa ulkoilemaan, se tuntui suurenmoiselta.
Pienin askelin Sipilä palasi takaisin elämään. Yhteiset kävely-, pyöräily- tai hiihtoretket vaimon kanssa tulivat jälleen mahdollisiksi.
– Ne ovat olleet iloisia hetkiä, kun olemme päässeet jälleen yhdessä ulos. Olen saanut palata johonkin tärkeään. Olen myös pystynyt viettämään aikaa lasten kanssa. Sekin on iso juttu. Kolmas asia on, kun pääsin takaisin työelämään.
Sipilä iloitsee siitä, että saa olla mukana jossain merkityksellisessä. Iloa on ollut myös kognitiivisten taitojen ja muistin palautumisessa. Hän kokee jälleen olevansa samassa rintamassa muiden kanssa. Hän työskentelee opettajana Keski-Uudenmaan kristillisessä koulussa ja Kristillisten koulujen ja päiväkotien liiton puheenjohtajana.
Mutta eletty elämä jättää jälkensä. Uuden sydämen kanssa Sipilä joutuu käyttämään loppuelämänsä hyljinnänestolääkitystä. Lääkityksestä seuraa infektioherkkyys, jos jokin epidemia jyllää, on oltava erityisen varovainen. Myös ruokavalion suhteen on oltava tarkkana. Esimerkiksi fosfaatteja ei saa kertyä liikaa elimistöön, ja suolaa saa käyttää vain hyvin rajatusti. Myöskään hapanmaitotuotteita Sipilä ei voi käyttää.
– Vaikka olen aika hyvin päässyt normaaliin elämään, peruskokemukseni on, että elän elämän kakkosvaihetta. Olen oppinut elämään haavoittuvana ja tarvitsevana. Se on jollain tavoin lohdullista, mutta sitä mielentilaa ei voinut kuvitella ennen kuin sen kokee.
Jukka Sipilä kokee, että sairastuminen toi ikuisuuden läsnäolon hänen elämäänsä.
– Se on vähän kuin jäänyt päälle. Omaa elämää tarkastelee ylisukupolvisena asiaan. Siihen on tullut vähän erilaiset kehykset. Raamatun lukeminen toi minulle syvää lohtua jo siellä sairaalassa. Luen sitä joka päivä.
