Kirjoittanut
Äni Jaatinen oli kuolla vakavaan aivotulehdukseen 23-vuotiaana. Kokemus riisui hänet ylimääräisestä validaation tarpeesta ja rohkaisi käyttämään luovia lahjojaan taiteilijana ja yrittäjänä.
— Olen Äni, Anni Jaatinen Tuusulasta.
Jaatisen sisko on asunut vuosikymmeniä Yhdysvalloissa.
—Olen aina reissannut siellä. Ja ne eivät osaa sanoa Anni, ne aina sanovat Äni. Siitä on tullut tämä finglish-versio.
Jaatinen on taiteilija, ja hänellä on oma mainostoimisto. Lisäksi hän tuo yhteen kristittyjen luovien alojen yhteisöä. Tänä vuonna Jaatinen juhlii 10-vuotista taiteilijauraansa.
Miksi taide ja luovuus?
— Ne tukevat tosi paljon tehdasasetuksiani. On ihanaa, että saan tehdä töitä niillä lahjoilla, joita Jumala on minulle antanut.
Jaatinen haluaa rohkaista ja innostaa. Luovassa asiakastyössä tarvitaan myös improvisaatiota ja samaistumista. Molemmissa hän on hyvä, kuten myös esiintymisessä ja eläytymisessä. Jaatista kiinnostaa, miten maailmasta saadaan kauniimpi, mielenkiintoisempi ja edustavampi.
— Ja kaikille viihtyisä. Se on mielenkiintoinen tehtävä, missä saan olla mukana.
Istumme Heritage Cafessa Helsingin Fredrikinkadulla. Sen yhteydessä olevassa galleriatilassa on Jaatisen yksityisnäyttely. Kaksi Hippocampus-nimistä työtä muistuttavat merihevosta. Pöydälle on aseteltu keraamiset sydän, kasvot ja aivot. Niihin kiteytyy jotain keskeistä Jaatisen elämästä.
Jos Jaatisen aivoista nimittäin ottaisi kuvan, siinä näkyisi arpikudosta hänen aivojensa oikean hippokampuksen kohdalla.
— Jos miettii, että noin iso osa aivoista puuttuu, niin kaikki tämä mitä nytkin teen on suurta ihmettä ja lahjaa. Ja se on, miten suhtaudun kaikkeen mitä teen. Rukoillen.
Tulehdus
Reilu vuosikymmen sitten nuori nainen oli menossa perustamaan toiminimeä, kun hänen aivonsa tulehtuivat.
— Ihan yks kaks. Menetin puhekykyni, varttia myöhemmin hallusinoin, siitä myöhemmin olin äärimmäisissä kivuissa, kiljuin pimeässä huoneessa.
Äni Jaatisella oli ollut unelmatyö yksityishuvilan emäntänä, mutta hän oli juuri irtisanoutunut siitä. Hän haaveili työstä, jossa saisi käyttää taiteellisia lahjojaan.
— Olin aina ollut hyvä taiteissa, ja olin opiskellut ja harrastanut niitä laajasti ja päässyt produktioihin. En kuitenkaan tiennyt, miten niistä tulee työ, tai että kuinka pitkälle minun pitää opiskella, ennen kuin saisin ottaa siitä palkkaa.
Jaatinen tapasi ihmisiä, jotka rohkaisivat.
— Että senkun rupeat vain tekemään.
Taiteilijauran metsästäminen vaihtui kuitenkin selviytymiskamppailuksi. Aluksi oireet kuitattiin sairaalassa migreenillä, ja kesti kuusi päivää ennen kuin diagnoosiksi vaihtui aivotulehdus. Hoito oli viivästynyt, ja hengissä säilymisen todennäköisyys oli huono. Mutta Jaatinen ei kuollut vaan käveli kuukautta myöhemmin rollaattorin avulla ulos sairaalasta.
— Opettelin uudestaan kävelemään, puhumaan, kirjoittamaan ja piirtämään.
Vuotta myöhemmin hän oli kuntoutunut niin, että pystyi olemaan hereillä neljä tuntia päivässä. Jaatinen kävi yrittäjyyskurssin ja aloitti firmansa.
Hyökkäys
Äni Jaatinen uskoo, että aivotulehdus oli sielunvihollisen hyökkäys.
—Virus oli oikeassa hippokampuksessani, missä on ihmisen muisti, tilahahmotuskyky ja luovuus.
Juuri näitä Jaatinen olisi tarvinnut työssä, johon koki Jumalan kutsua ja johon liittyen hän oli menossa perustamaan toiminimeä tulehduksen iskiessä.
Sairaus oli viedä hengen, mutta kokemus on kääntynyt voitoksi.
— Se antoi rohkeuden.
Jaatinen oli 23-vuotias ja yhtäkkiä kuolemassa. Toimintakykynsä menetettyään häneen iski katumus kuin salamanisku.
— Että minulla oli elämä, kaikki nämä lahjat, enkä tehnyt mitään sellaista mitä olisin oikeasti halunnut tehdä niillä, koska pelkäsin, että mitä jos epäonnistun tai jos kukaan ei tykkää.
Hän ymmärsi, että jos haluaa tehdä jotain, missä on hyvä ja mistä haaveilee, pitää ottaa riski ja aloittaa.
— Monta kuukautta vaan rukoilin, että jos minusta tulee vielä normaali, niin haluan tehdä taidetta Jumalan kunniaksi, ja haluan antaa kaikkeni enkä enää pelätä ottaa riskejä.
Jaatinen tietää, että ihmisten miellyttäminen on vankila, eikä hän halua siihen enää.
— Mutta jos hakee Jumalan miellyttämistä, että “hei mitä me voidaan säveltää yhdessä”, niin se on super runsas maaperä.
Jaatinen toivoo, että hänen tarinansa voisi rohkaista muita ja että ihmiset tulisivat uskoon.
— Meillä on oikeasti elävä Jumala. Se ei ole vain teoriaa. Että täysiä vain hänen kanssaan eteenpäin.
Yhdessä kristttyinä
Äni Jaatinen kasvoi luterilaisessa perheessä.
— Olen tykännyt Jumalasta, olin ihan ”pro Jeesus” lapsesta asti.
Sitten seurasivat villit teinivuodet. Hän päätyi poikaystävän kautta helluntailaisten leirille.
— Siellä oli hyvin syvällinen kokemus. Menin vain keskelle metsää itkemään. Että oikeasti, Jumala on luonut tämän kaiken tarkoitusta varten, että kaikki täällä on Hänelle kunniaksi.
Myöhemmin hän sai kielillä puhumisen armolahjan.
— Kielillä laulaminen on ihaninta, mitä tiedän. Ja pillitän aina.
Jaatinen on tottunut toimimaan eri kirkko- ja tunnustuskunnista tulevien kristittyjen kanssa. Hän käy monissa eri taide- ja bisnesihmisten rukousryhmissä. Raamattua Jaatinen lukee englanniksi.
— Ei minkään erityisen syyn takia, ehkä se on minulle luontainen ilmaisukieli, kun käytän sitä niin paljon.
Messiaaninen juutalaisuus on kulttuuriantropologiasta kiinnostuneelle Jaatiselle rakas asia. Hän on useaan otteeseen vieraillut Israelissa Jom Kippurin aikaan.
— Olen mennyt sinne paastoamaan ja rukoilemaan. Ja Jumalan läsnäolo on ollut aivan “next level” siellä.
Perjantai-iltaisin kuuden, seitsemän aikaan Jaatinen aloittaa sapatin vieton.
— En minä muuten jaksaisi elämääni. Se on niin hektistä ja reaktiivista, kuin olympiamiekkailua, jatkuvasti kaikessa.
Unelmia
Jaatinen puhuu avoimesti tavoitteistaan. Hänen mielestään unelmat eivät ole itsekkäitä.
— Unelmat palvelevat Jumalan valtakuntaa harmonisella tavalla. Uskon, että se tuo Jumalalle vain iloa, jos Hän saa olla mukaan täyttämässä niitä.
Jaatinen kuvailee olleensa ennen sairauttaan ihmismiellyttäjä.
— Mutta sitten opin huomaamaan, että tässä ei ole ylpeyden kanssa mitään tekemistä. Jos nousee päähän, ihminen alkaa kyllä kompuroida.
Ylpeys käy ennen lankeemusta.
— Muita ongelmia ovat rahanhimo tai jos haluaa jotain, mitä toisella on.
— Mutta ei se, että tavoittelee unelmiaan. Ja tekee työtä sillä, mitä Jumala on antanut. Sehän on melkeinpä avain onnistumiseen, että jos opit virittämään lahjasi instrumentiksi, jolla voit improvisoida iloksi ja hyödyksi.
Tällä hetkellä Jaatinen haaveilee perheestä.
— Aviomies ja lapset, aivan loistava konsepti.
Hän unelmoi myös omavaraisesta mökistä kirkasvetisen järven rannalta.
— Ja siellä olisi iso kasvihuone etelään päin jonne saisin kaikki kasvit. Ja yksi iso, jykevä puupöytä, jonka päällä voisi vaikka maalata tai tanssia.
Yhdessä
Taide on usein yksinäistä puurtamista. Sen tehtävä on kuitenkin yksilöä suurempi. Siksi Äni Jaatinen haluaa tuoda kristittyjä taiteilijoita yhteen christianartandmedia.com -yhteisön kautta.
— Luoville ihmisille saattaa tulla semmoinen, että saanko mä tehdä tätä, jos toi tekee tota, semmoinen vertailun henki. Koen, että Jumala kutsuu meitä olemaan yhtä, kannustamaan toisiamme ja ottamaan toisiamme mukaan projekteihin ja rakentamaan yhdessä Jumalalle.
Jaatinen on kiitollinen yhteistyöstä toisten ihmisten kanssa. Eniten hän kuitenkin on riippuvainen yhteydestään Jumalaan.
— En pärjäisi päivääkään ilman Jumalan välitöntä apua. Hän on minun ykkös yhteistyökumppani.
Jaatinen elää johdatuksessa eikä jarruttele.
— Tässä tehdään täysillä kaikkea.
— Jumala on uskollisesti pitänyt huolta.
Teksti: Sofia Ziessler-Korppi
