Kirjoittanut
Perusteluissa nojaudutaan muun muassa potilaan oikeuksiin ja abortin saamisen tasapuolisiin mahdollisuuksiin eri puolilla maata. Mietintö sisältää vastalauseen.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sai eilen 25.11. valmiiksi mietintönsä kansalaisaloitteesta ”Terveydenhuollon henkilökunnalle lakisääteinen oikeus kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä”.
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että kieltäytyminen olisi mahdollista, ellei raskaana olevan naisen henki ole vaarassa. Vakaumuksen perusteella lääkärillä olisi myös oikeus kieltäytyä laatimasta raskaudenkeskeytykseen johtavaa lausuntoa. Nämä oikeudet koskisivat kyseisten alojen opiskelijoitakin. Raskaana olevien naisten lakisääteiset oikeudet taattaisiin alueellisin järjestelyin.
Valiokunta katsoo, että ”työntekijän eettistä tai uskonnollista vakaumusta on syytä kunnioittaa ja pyrkiä ensisijaisesti työjärjestelyin varmistamaan asianmukainen hoito muun henkilökunnan suorittamana.” Sen mukaan vakaumuksen noudattaminen ei saa vaarantaa asiakkaiden tai potilaiden oikeuksien toteutumista. Mietinnössä todetaan, että raskauden keskeytyksen saaminen tulee turvata alueellisesti yhdenvertaisella tavalla ja siten, ettei toimenpiteen suorittaminen viivästy. Valiokunta korostaa, että raskauden keskeyttämisestä päättäminen kuuluu raskaana olevalle naiselle itselleen ja hänen tulee voida luottaa siihen, että saa päätöksentekoon halutessaan asianmukaista tukea ja apua siinä terveyskeskuksessa tai keskeyttämissairaalassa, johon hakeutuu.
Mietinnön mukaan raskauden keskeytysten määrän vähenemiseen voidaan edelleen vaikuttaa esimerkiksi nuorisoneuvolapalveluiden, äitiysneuvoloiden ja synnytyssairaaloiden ohjausta kehittämällä.
Jos ei suostu aborttiin, Suomessa on mahdotonta toimia gynekologina
Mietintöön on kirjattu yksi vastalause. Siinä vedotaan muun muassa Euroopan Neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmaan, joka kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan terveydenhuollon henkilökunnan omantunnonvapaudesta kieltäytyä raskaudenkeskeytysten suorittamisesta.
Vastalauseessa todetaan, että kansalaisaloitteen pyrkimys on saavuttaa raskaudenkeskeytyslakiin uusi pykälä. Lisäpykälä koskee kuitenkin ”ainoastaan raskaudenkeskeytyksen suorittamista ja siihen suoraan johtavaa toimintaa. Asiallisesta neuvonnasta ja ohjauksesta ei voi kieltäytyä ja kaikki vaihtoehdot on potilaan kanssa käytävä läpi”.
Vastalauseen mukaan aloitteen tarkoituksena on saattaa Suomen tilanne yleiseurooppalaiselle tasolle, sillä lähes kaikissa muissa EU-maissa omantunnonvapaus terveydenhuollossa toteutuu. Suomen lisäksi vain Bulgariassa, Tsekissä ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilökunnalla ei ole lakisääteistä oikeutta kieltäytyä eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella suorittamasta raskaudenkeskeytystä.
”Muissa maissa on mahdollista opiskella ja toimia gynekologina ja kätilönä ilman, että vastoin vakaumustaan tarvitsee osallistua raskaudenkeskeytykseen.”
Vastalauseessa korostetaan, että gynekologiaan erikoistuminen on Suomessa käytännössä mahdotonta, jos ei keskeytyksiä suorita.
Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 raskaudenkeskeytystä. Suurimman osan raskaudenkeskeytyksistä naiset tekevät itse lääkkeellisesti kotona. Raskaudenkeskeytyksistä yli 96% tehdään sosiaalisin perustein. (THL Raskaudenkeskeytystilastot)
Valiokunnan mietintö ei ole vielä sitova päätös, vaan eduskunta äänestää myöhemmin aloitteen läpimenosta.
