Kirjoittanut
Kun Iranin salainen palvelu teki ratsian Sagharin kotiseurakuntaan, hän tiesi, mitä tehdä. Saghar oli osallistunut vainoihin valmistavaan koulutukseen ja luotti Jumalan pelastavaan voimaan.
Sorkkarauta väänsi oven auki, mutta kukaan ei korottanut ääntään. Salainen palvelu oli ottanut huomioon jokaisen kotikirkkoon tehtävän ratsian yksityiskohdan.
Mutta kotiseurakunnan vetäjä, Saghar, oli myös valmistautunut.
Vain vähän aikaisemmin Saghar oli osallistunut tapaamisiin, joissa iranilaisia kristittyjä valmisteltiin kotiratsioihin. Nyt olohuoneeseen kuulusteltavaksi tuotu Saghar piti hermonsa kurissa. Huone oli täynnä rotevia miehiä, joista yksi kuvasi kaiken.
Sagharia pelotti, mutta hän muisti koulutuksen ja tiesi, mitä tehdä. Ensimmäiseksi hän pyysi päästä vessaan. Siellä hän otti puhelimellaan itsestään kuvan ja lähetti viestin: ”Rukoilkaa puolestamme. Seurakuntaamme tehtiin ratsia!”
Poista todistusaineisto
Seuraavaksi hän poisti kaiken kristillisen materiaalin puhelimestaan.
Yksi salaisen palvelun naisista yritti työntää vessan oven väkisin auki, mutta Saghar osasi kertoa tälle oikeutensa ja pakotti poliisin perääntymään.
Kuulustelujen jatkuessa Sagharille ilmoitettiin hänen olevan pidätetty. Hän kuitenkin muisti oppineensa koulutuksessa, että he eivät voisi pidättää häntä ilman pidätysmääräystä. Kun salainen poliisi kertoi mitätöineensä hänen passinsa, hän tiesi sen olevan valhe.
Vuorollaan hän astui jonossa eteenpäin tarkastettavaksi.
Kolme päivää myöhemmin Saghar vapisi pelosta lentokentällä.
Hän epäili, että pidätysmääräys olisi varmasti jo käsitelty. Jonottaessaan lentokoneeseen hänen sydämensä tuntui pysähtyvän: matkustusasiakirjojen tarkastusta oli seuraamassa agentti, joka oli tehnyt ratsian hänen kotiinsa vain päiviä aiemmin.
Tämä oli hänen elämänsä vaikein hetki.
Pyydä ihmettä
Saghar tiesi, että yksin Jumala pystyisi pelastamaan hänet. Vuorollaan hän astui jonossa eteenpäin tarkastettavaksi.
Ihme tapahtui: agentin katsoessa muualle Saghar pääsi kävelemään tämän ohi koneeseen. Istuutuessaan koneessa paikalleen hänen nimeään kuulutettiin lentokentällä.
Salainen palvelu oli saanut luvan pidättää hänet. Oli kuitenkin liian myöhäistä, ja Sagharin kone rullasi jo kiitotietä nousuun.
”Yhdenkään kristityn ei tulisi kohdata vainoa ilman valmistautumista.”
Nyt neljä vuotta myöhemmin Saghar elää turvassa toisessa maassa. Hänen mieleensä nousee toisinaan ratsian tapahtumat, mutta toistuvat painajaiset ovat hälvenneet.
Kauhistuttava kokemus jätti arvet, mutta Saghar tietää, että joutuminen vankilaan olisi ollut vielä kamalampaa.
”En istuisi tässä puhumassa teille, jos en olisi saanut ratsioihin valmistavaa koulutusta”, hän kertoo.
”Yhdenkään kristityn ei tulisi kohdata vainoa valmistautumatta, eikä yhdenkään kristityn pitäisi kokea sitä ilman maailmanlaajuisen seurakunnan rukoustukea.”
