Kirjoittanut
Kylväjän toimistolla Tikkurilassa pääsee osaksi joka toinen tiistai-ilta kokoontuvaa nuorten aikuisten yhteisöä. Mukaan voi tulla myös etäyhteyksien päästä. Keskiössä on lähetyselämä.
Kello lähenee kuutta syyskuisena tiistai-iltana. Syksyn ensimmäinen Valo-ilta on alkamassa Tikkurilassa Kylväjän toimistolla. Illoista vuorotellen vastuussa olevat Sara Mäkinen ja Toini Seppälä ovat tietokoneella virittelemässä etäyhteyksiä kuntoon. Tuolit on aseteltu puoliympyrään ja pöydällä odottaa avaamaton suklaalevy sekä kaiutin. Keittiöstä voi hakea pullaa ja omenapiirakkaa.
Puitteet muistuttavat kristillisen tv-aseman studiota, mutta tunnelma on kuin ystävän olohuoneessa.
Mistä Valo-illoissa on kyse?
– Ne ovat nuorten aikuisten yhteisö, joka tarjoaa näkökulmia oman kutsumuksen etsimiseen ja löytämiseen erityisesti lähetystyön näkökulmasta, Mäkinen avaa.
– Täältä saa myös aineksia pohtia lähetettynä elämistä omassa arjessa, Seppälä täydentää.
Seppälä ja Mäkinen ovat itsekin nuoria aikuisia ja juuri astuneet joka toinen tiistai pidettävien Valo-iltojen ruoriin. Mäkisen opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa ovat loppusuoralla, ja Seppälä on arkkitehti. Molemmat ovat käyneet Valo-illoissa siitä asti, kun ne korona-aikana alkoivat. He kuulivat illoista Kylväjän, OPKO:n, SRO:n ja Sansan yhteisen Lähetetty-koulutuksen kautta.
– On ollut mahtavaa, että Kylväjä tarjoaa yhteisön, joka ei vain ala ja pääty. Tässä on ollut jatkuvuus ja mahdollisuus syventää ajatuksia lähetystyöstä, Mäkinen summaa.
Eväitä Jumala-suhteeseen
Kuuden pintaan toimiston ovikello soi tiuhaan. Myös Samuli Kivelän isännöimälle Teams-alustalle alkaa ilmestyä väkeä Espoota ja Joensuuta myöten.
Valo-iltoihin voi osallistua myös etäyhteydellä. Yksittäin osallistumisen lisäksi omalla paikkakunnalla voi kerätä solun, jonka kanssa voi kuunnella illan opetuksen sekä keskustella ja rukoilla yhdessä, Seppälä ja Mäkinen kertovat.
Illassa on mukana useampi konkari mutta myös yksi uusi kävijä. Maisa Säämäki on tullut paikalle kämppiksen kutsumana. Ensimmäiset puoli tuntia jaetaan kuulumisia – miten kesä meni ja mitä kuuluu lähetettynä elämiseen. Rinkiin on liittynyt myös illan puhuja, Kylväjän diasporatyön erityisasiantuntija Taneli Skyttä. Hän on tullut jakamaan ajatuksia omasta polustaan tavoittamattomien tavoittamiseksi, kutsumuksesta ja identiteetistä.
Skytän lisäksi syksyn puhujia ovat muun muassa pastori ja lähetystyöntekijä Erkki Jokinen ja taidepedagogi Minna-Maria Lenfeldova. Toini Seppälä ja Sara Mäkinen kertovat rukoilleensa paljon viisautta siihen, keitä kutsuisivat puhumaan.
– Yritimme löytää tasapainoa ulospäin suuntautuvan lähetettynä elämisen ja Jumala-suhteen hoitamisen välillä, Mäkinen valottaa.
Tunnelma on kuin ystävän olohuoneessa.
Joku joka kutsuu
Taneli Skyttä aloittaa puheensa kutsumuksesta.
– Oleellista on, että meillä on Joku joka kutsuu.
– Kutsumus tuo elämään syvän mielekkyyden, joka kestää myös kriisit.
Skyttä on jäsentänyt ajatuksensa Brian Sandersin kutsumuksen kuudesta vaiheesta kertovan kirjan avulla (The 6 Seasons of Calling: Discovering Your Purpose in Each Stage of Life). Sen mukaan elämä koostuu kuudesta erilaisesta vaiheesta, joista kullakin on erityinen tehtävänsä kutsumuksen löytämisessä ja toteuttamisessa.
– Kutsumus on siellä, missä oma intohimo kohtaa maailman tarpeet.
Skyttä havainnollistaa polkuaan valokuvin, joissa matkataan 70-luvun Suomesta halki 2000-luvun alun Keski-Aasian aina nyky-Kreikkaan saakka. Kaikki kuuntelevat keskittyneesti. Puheen jälkeen rukoillaan.
– Mitä tämä herätti teissä? Skyttä kysyy.
Keskustelusta huomaa, että aihe resonoi sekä paikan päällä että linjoilla.
“Anna meille rohkeuden Henki”
Lopuksi mennään rukousryhmiin.
– Rakas Jeesus, anna meille sellainen rohkeuden Henki, että voisimme puhua sinusta avoimesti niille, jotka eivät sinua vielä tunne. Aamen.
Kello on jo reippaasti yli kahdeksan, mutta kenelläkään ei tunnu olevan kiirettä lähteä kotiin. Vaihdettavia ajatuksia riittää, muun muassa siitä, miten sana Valo-illoista voisi levitä niin, että entistä useampi löytäisi paikalle.
– Oma seurakuntayhteys on tärkeä, sitä ei voi korvata, mutta täällä saa nuorten aikuisten kanssa pohtia lähetysjuttuja, Toini Seppälä tiivistää.
– Olemme täällä ainutlaatuisella, etuoikeutetulla aitiopaikalla, Mirjam Linnapuomi toteaa.
Teksti: Sofia Ziessler-Korppi
