Kirjoittanut
Mika Yrjölä kertoo saaneensa kesällä apulaisoikeusasiamieheltä vastauksen, että kantelua ei oteta käsittelyyn.
Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja Mika Yrjölä teki vajaa vuosi sitten kantelun valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisesta. Kantelutekstissä pyydettiin oikeuskansleria tutkimaan, onko Toiviainen syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen tai uskonnon- ja sananvapauden rajoittamiseen. Toiviainen oli tehnyt neljä esitutkintamääräystä kansanedustaja Päivi Räsäsen kommenteista liittyen homoseksuaaleihin.
– Se olisi ollut ihan ok, jos yksi tutkinta olisi määrätty. Olisi katsottu ja punnittu, missä sananvapauden rajat menevät. Mutta siinä rupesi olemaan kiusantekemisen makua. Luulen, että enemmistö suomalaisista, ei ainoastaan kristityistä, kokivat, että jokin tässä mättää, Yrjölä kommentoi Uudelle Tielle.
Kesällä Yrjölä sai apulaisoikeusasiamieheltä vastauksen, että kantelua ei oteta käsittelyyn. Päätöksessä todettiin, että valtakunnansyyttäjä toteuttaa virkamiehenä omaa tehtäväänsä. Toisaalta päätöksessä vedottiin siihen, että valtakunnansyyttäjän määräämät tutkinnat ovat vielä kesken.
– Olin tietenkin tyytymätön siihen, mutta omat keinot jäivät vähäisiksi. Jotkut ovat sanoneet, että tällaisenaan tämä systeemi ei toimi. Saman laitoksen sisällä toinen virkamies arvioi, onko toinen tehnyt oikein vai väärin. Valtakunnansyyttäjän tehtävä on noussut niin korkeaan rooliin, että pitäisi kenties olla jonkinlainen parlamentaarinen, eduskunnan alaisuudessa oleva taho, jolle valtakunnansyyttäjä olisi vastuussa teoistaan.
”Meidät pitäisi tuntea ihan muista asioista kuin änkyräpuheista”
Yrjölä sanoo saaneensa paljon palautetta kantelustaan. Kristityt yli kirkkokuntarajojen ovat kiitelleet häntä. Mutta eivät kaikki Räsäsen vastustajatkaan ole kokeneet, että valtakunnansyyttäjä olisi toiminut oikein.
Mitä Mika Yrjölä ajattelee sitten siitä, jos sanotaan, että kristittyjen ei pitäisi kunnostautua valittajina vaan rakkauspuheen levittäjinä?
– Ensin täytyisi löytyä Kristuksen rakkaus, että siitä meidät tunnettaisiin. Osaamme kritisoida toinen toistamme ja kauhistella maailmaa. Mutta meidät pitäisi tuntea ihan muista asioista kuin änkyräpuheista.
– Toisaalta olen sitä mieltä, että meidät on tarkoitettu olemaan myös valona ja suolana. Jos suola käy mauttomaksi tai valo ei enää valaise, mitä virkaa niillä on? Kyllä meillä on oikeus ja velvollisuus puhua siitä, minkä me koemme olevan totta.
Lue Uuden Tien artikkelista myös, miten Yrjölä joutui 12-vuotiaana pelastautumaan uppoavasta laivasta, ja miten se vaikutti hänen uravalintaansa.
