Kirjoittanut
Kun indonesialainen Wisnu nimitettiin valtion virkaan, kesti puolitoista vuotta, ennen kuin siirto hyväksyttiin. Valtion virkamiehenä Wisnu on joutunut näkemään, miten Indonesiassa kristittyjä syrjitään monin eri tavoin.
Wisnu kasvoi katolisessa perheessä. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli vielä yläasteella, joten hän ei pystynyt jatkamaan kouluttautumistaan.
”Kun isäni kuoli, tiesin, että minun oli hylättävä unelmani lukiosta. Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta, joiden piti maksaa koulumaksuja”, Wisnu sanoo.
Hän vietti vapaa-aikaansa palvellen seurakuntaa. Nuoren miehen antaumus ja perinpohjaisuus kiinnittivät paikallisen pastorin huomion.
”Pastori tarjoutui maksamaan koulutukseni, jotta voisin valmistua kristinuskon opettajaksi.”
Wisnu
”Kun pastorini näki, että palvelin uskollisesti, hän tarjoutui maksamaan koulutukseni ammatillisessa koulussa, josta voisin valmistua kristinuskon opettajaksi”, Wisnu sanoo.
Hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja päätettyään opintonsa hän sai työn paikallisen yläasteen kristinuskon opettajana.
Työskenneltyään kolme vuotta opettajana Wisnulle tarjoutui tilaisuus päästä virkamieheksi. Yhteiskunta piti tällaista uraa korkeassa arvossa ja se toi mukanaan enemmän arvonantoa, joten hän tarttui tilaisuuteen epäröimättä. Aseman tuoma todellisuus ei kuitenkaan vastannut odotuksia.
Nimitystä ei hyväksytty
”Kun minut nimitettiin hallituksen virkaan eräällä alueella, siirtoni hylättiin. Väitettiin, että nimityskirjeeni ei täyttänyt vaatimuksia. Mutta todellinen syy oli, että tämän viran historiassa ei koskaan ennen ollut työskennellyt ei-muslimia, ja he halusivat säilyttää asiain tilan”, Wisnu kertoo.
Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sinne, koska nimityskirjeessä ei ollut mitään virhettä. Hänen oli tultava virkapaikalle joka päivä, vaikka häntä ei ollut nimitetty työhön.
”Joka päivä istuin jonkun vapaana olevan työpöydän ääreen. Mutta kun pöydän omistaja tuli paikalle, minun oli lähdettävä.”
Syrjintä ei päättynyt siihen. Aina, kun Wisnu istui tuoliin ja lähti siitä, joku puhdisti sen. Heidän mielestään Wisnu oli vääräuskoinen. Tuolia, jolla hän oli juuri istunut, pidettiin saastaisena. Se piti puhdistaa, ennen kuin joku muu istui sille.
Torjunta ei yllättänyt häntä. Uskonnonopettajien seminaarin kouluttajat olivat varoittaneet häntä etukäteen: ”Vähemmistönä meidän on oltava valmistautuneita syrjintään, koska tulemme taatusti kokemaan sitä.”
Tilanne jatkui vielä puolitoista vuotta, kunnes lopulta osaston päällikkö lopetti työssään. Nyt Wisnu nimitettiin tehtäviin, jotka vastasivat hänen asemaansa.
”Lähestyin työtovereitani ystävällisesti. Kiitos Herran! Vähitellen he hyväksyivät minun olemiseni siellä. Jotkut jopa kyselivät minulta kristinuskosta”, Wisnu kertoo.
Syrjintää uskonnon harjoittamisessa
Valtion virkamiehenä Wisnu todisti jyrkkää vastakohtaa siinä, miten ei-muslimien opetussuunnitelmat ja työ toteutettiin. Vaikka vähemmistöt muodostavat vähän yli 20 prosenttia väestöstä, heille osoitettu budjetti on paljon pienempi.
Wisnun mukaan ei-muslimien uskonnon harjoitus ja opetusohjelmat saavat alle prosentin koko uskonnon harjoittamiseen käytetystä budjetista.
”Meidän on tehtävä ohjelmista niin tehokkaita kuin mahdollista, jotta varmistaisimme riittävän rahoituksen. Olen kuitenkin kiitollinen, koska Jumala pitää aina huolen tarpeistamme, vaikka budjettimme ei olekaan niin suuri kuin heidän.”
Budjetoinnin lisäksi syrjintää esiintyy ylenemisessä ja johtajien vastuualueissa. Valtion viroissa on tunnettua, että kristityt eivät voi saada tiettyjä virkoja, koska ne annetaan vain muslimeille.
Kun johtajan virka tuli avoimeksi alueella, jossa oli muslimienemmistö, Wisnu ei vaivautunut hakemaan sitä. Hän tiesi, että hänellä oli vain vähän mahdollisuuksia saada virka, vaikka hän oli paperilla pätevä ja hänellä oli riittävästi kokemusta.
”Siihen aikaan muslimiystäväni ja minä olimme ainoat, joiden pätevyys vastasi työn vaatimuksia. Tiesin varmasti, että ystäväni valittaisiin. Vaikka minut hyväksyttäisiin vastaavaan virkaan, minut lähetettäisiin pois saarelta paikkaan, jossa ei olisi muslimienemmistöä”, Wisnu sanoo.
Valtion viroissa on tunnettua, että kristityt eivät voi saada tiettyjä virkoja, koska ne annetaan vain muslimeille.
Tällä hetkellä hän on kiitollinen vähittäisistä muutoksista työpaikallaan. ”Vaikka syrjintää vieläkin on, huomaan ihmisten hyväksyvän minut nyt paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten”, hän toteaa.
Muutama vuosi sitten, kun Wisnu johti jumalanpalvelusta kotona, useat naapurit tulivat vaatimaan rukouksen lopettamista.
”He estivät meiltä kristittyjen yhteyden omissa kodeissamme sillä perusteella, että meillä ei ollut lupaa kokoontumisiin. Me korostimme, ettei kyse ollut kirkon jumalanpalveluksesta vaan pienestä kokoontumisesta emmekä me aiheuttaneet melua. Vaikka yritimme saada heidät ymmärtämään, he kuitenkin vaativat meitä lopettamaan”, Wisnu sanoo.
Sittemmin hänen naapuriensa asenteet heitä kohtaan ovat muuttuneet. Wisnu osallistui yhteisön toimintaan. Kun he oppivat tuntemaan hänet ja hänen perheensä paremmin, heidän ennakkoluulonsa hälvenivät. Nykyään Wisnu voi perheineen vapaasti palvella Jumalaa talossaan.
Seuraavan sukupolven kouluttaminen
Wisnu on tietoinen siitä, että kristittynä oleminen johtaa väistämättä ennakkoluuloihin ja hyljeksintään. Siksi hän valmistaa poikansa ja tyttärensä kohtaamaan todellisuuden.
”Laitan tarkoituksella lapseni julkisiin kouluihin. Haluan, että he kohtaavat syrjintää niin varhain kuin mahdollista, jotta he valmistautuvat tulevaisuuteen. Haluan nähdä heidän oppivan siitä, mitä Jumala opettaa heille heidän kohdatessaan haasteita ja voittaessaan ne rakkaudella.”
Kristityt opiskelijat kohtaavat syrjintää julkisissa kouluissa, erityisesti uskonnon opetuksessa. Opiskelijoista kristittyjä on vain noin 1–3 prosenttia. Vähemmistöopiskelijoina heillä ei ole räätälöityä opetusta uskonnossa. Lisäksi siellä, missä ei ole kristinuskon opettajia, opiskelijat työnnetään islamin tunneille.
Wisnun perintö jatkuu: hänen vanhin poikansa on myös valtion virkamies. ”Toivon vilpittömästi, että lapseni saavat aikaan muutoksia valtion instituutioissa ja taistelevat tasa-arvon puolesta kaikille ihmisille, riippumatta heidän uskonnostaan”, Wisnu sanoo.
Hän toivoo myös, että hallituksen instituutioissa tapahtuisi muutoksia. Että jokaista, erityisesti ei-muslimivähemmistöjä, kohdellaan tasa-arvoisesti eikä heitä syrjitä käytäntöjä toimeenpantaessa.
Seminaari opetti tunnistamaan vainon
Wisnu on osallistunut Open Doorsin yhteistyökumppaneiden johtamaan Vahvana läpi myrskyn –koulutukseen. Se antaa kristityille valmiuksia kohdata vainoa. Wisnu on iloinen mahdollisuudesta osallistua seminaariin.
”Silmäni avautuivat näkemään kristittyjen vainon. Monet asiat ovat normalisoituneet, joten en edes ymmärtänyt aluksi joidenkin asioiden olevan vainoa. Esimerkiksi sitä, että julkisissa kouluissa ei ollut oppituntia kristinuskon opettamiseen”, hän selittää.
”Monet asiat ovat normalisoituneet, joten en edes ymmärtänyt aluksi joidenkin asioiden olevan vainoa.”
Wisnu
Tämä seminaari opetti hänelle myös erittäin tärkeitä asioita vainon käsittelemiseen: niitä ovat anteeksiantaminen ja rakkaus.
”Meidän on kyettävä antamaan anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, Sitten meidän tulee lähestyä heitä rakastaen, jotta he näkevät Jumalan meidän teoissamme”, Wisnu sanoo.
Jumalalle kiitos Wisnun elämästä ja uskosta Jumalaan, joka auttoi häntä kestämään koettelemukset ja syrjinnän. Rukoile Wisnun puolesta, sillä hän työskentelee edelleen valtion virkamiehenä.
Katso video:
