Kirjoittanut
Opinnäytetyönsä vanhoillislestadiolaisista tehnyt Mari Leppänen arvioi, että Suomen vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on käynnissä murros, joka näkyy muun muassa kysymyksessä naisten johtajuudesta.
– Papit ja puhujat ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä perinteisesti olleet miehiä. Naispuhujilla oli kuitenkin varhaisessa lestadiolaisuudessa liikkeen syntyvaiheissa tärkeä rooli, itsekin vanhoillislestadiolainen Leppänen kertoo Helsingin Sanomille.
Sittemmin naiset ovat kadonneet vanhoillislestadiolaisten johtopaikoilta ja puhujistosta.
Pro gradu -työhönsä Leppänen haastatteli 25 vanhoillislestadiolaista naisteologia, jotka ovat opiskelleet 1970-2000-luvuilla.
Gradun mukaan virkakysymyksen ja naispappeuden tarkastelu ei ole ainoastaan nuoren sukupolven toive.
– Myös 1970-luvulla opiskelleista naisteologeista osa kertoi seuraavansa keskustelua mielenkiinnolla etäämpää ja suhtautuvansa siihen myönteisesti, Leppänen kertoo.
Liike voi jakautua?
Keskustelun tarve naisten osallisuudesta ja naispappeudesta näkyy Leppäsen mukaan netin keskustelupalstoilla, jossa asiasta puhutaan varsin avoimesti. Julkisuudessa aihe kuitenkin mielellään ohitetetaan.
Leppäsen mielestä liikkeen tulevaisuuden kannalta onkin olennaista, miten eri kantoja edustavat saadaan keskusteluyhteyteen.
– En toivo, enkä usko siihen vaihtoehtoon, että liike jakautuisi tämän kysymyksen vuoksi.
