Kirjoittanut
Väitöskirjatutkija Jari Pirhosen mielestä vanhuksen pitäisi saada nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa ja nukuttaa. Laitoksessakin.
Tampereen yliopiston gerontologian tutkimuskeskuksessa työskentelevä Jari Pirhonen sanoo, että yhä edelleen suomalaisia hoidetaan vanhainkodeissa ja muissa pitkäaikaishoidon yksiköissä kuin sairaaloissa, vaikka niiden pitäisi olla ihmisten koteja.
– Osasyy sairaalamaisuuteen ovat terveydenhuollon puolelta suoraan kopioidut henkilökunnan työvuorot. Aamuvuorot käynnistyvät yleensä seitsemältä, jolloin alkavat myös asukkaiden aamutoimet. Niitä varten ihmisiä on herätettävä uniltaan, vaikka heillä ei välttämättä edes ole pitkiksi päiviksi mitään tekemistä.
– Vanhukset ruokitaan, puetaan ja pestään, mutta kohtaaminen ihmisenä unohtuu liian usein.
Vanhukset eivät ole potilaita tai asukkaita. He ovat ihmisiä, Pirhonen painottaa.
Hänen mielestään vanhuutta ei voi, eikä pitäisi edes yrittää hoitaa. Vanhuus on osa elämää. Jos se halutaan unohtaa, muuttuu koko käsitys ihmisyydestä.
– Pitkäaikaishoidon toimintafilosofian pitäisi rakentua lähtökohtaisesti asiakkaiden persoonan tukemisen ympärille.
Joka tapauksessa pitkäaikaishoitoon muuttavan vanhan ihmisen identiteetin pysyvyys on koetuksella monista syistä, mm. ikääntymisen ja toimintakyvyn muutosten myötä.
– Lisäksi painolastia tulee aiemman kodin, naapuruston ja usein myös sosiaalisten suhteiden menetyksestä.
Tutkijan löydöt eivät olleet mairittelevia, kun hän havainnoi arkea kahdessa vanhusten pitkäaikaishoidon yksikössä puolen vuoden ajan.
Hoitajana aiemmin työskennellyt Pirhonen näki enemmän huonoja käytäntöjä kuin hyviä. Pääsyitä siihen olivat liian pieni henkilöstömäärä ja työntekijöiden asenne.
– Kun hoitajilla ei ole aikaa kohdata vanhuksia ihmisinä, työstä tulee helposti koneellista suorittamista. Kaikki saavat samanlaisen kohtelun, rutiininomaisesti.
Vaikka päättäjät ja hoivayksiköiden johtajat ovat jo vuosia puhuneet kodinomaisuuden puolesta, tavoitteeseen ei ole ylletty.
– Yksiköistä tulee koteja vain, jos vanhuksia kuunnellaan, kohdellaan ja arvostetaan yksilöinä. Muutoin ne ovat säilytyspaikkoja, joihin heidät on helppo unohtaa.
Omaisia pitäisi Pirhosen mielestä kannustaa ja rohkaista nykyistä enemmän olemaan yhteydessä vanhuksiin ja ryhtymään palvelukotien vapaaehtoisiksi.
Myös säännöksiä pitäisi muuttaa.
– Omaisilla on yleensä valtava halu auttaa, mutta esimerkiksi hygieniasäännökset saattavat estää heidän pääsynsä vaikkapa vain keittiöön hakemaan äidilleen lasillisen maitoa.
Jari Pirhonen on yksi luennoitsijoista kaikille avoimessa ja maksuttomassa vanhustenhoidon seminaarissa, joka pidetään Kauniaisissa lauantaina 29.10. kello 12.30-17.
Sen järjestää Ollaan Ihmisiksi! –lähimmäispalveluhanke, jota johtaa projektipäällikkö Elina Lamminmäki Suomen Raamattuopiston Säätiöstä.
