Kirjoittanut
Ihmeet, unet ja TV-ohjelmat johdattavat Lähi-idän muslimeja Kristuksen luo. Seurakunta kasvaa, mutta samalla lisääntyy syrjintä, väkivalta ja vangituksi joutumisen vaara.
”Taher*, sinun on tultava heti kotiin.” Puhelu tuli Iranin salaiselta poliisilta. He olivat Taherin talossa hänen vaimonsa ja kahden tyttärensä läsnä ollessa ja penkoivat asuntoa etsien todisteita hänen kristillisestä uskostaan.
Löydettävää riitti, sillä Taher kertoi mielellään uskostaan Jeesukseen. Muun perheen joutuessa katsomaan vierestä Taherille laitettiin käsiraudat, ja silmät sidottuina hänet sullottiin ulkona odottavaan autoon.
Seuraavan viikon hän sinnitteli ahtaassa sellissä. Taheria kuulusteltiin joka yö keskiyön ja aamuneljän välillä. Hänelle annettiin kynä ja paperia, johon häntä vaadittiin kirjoittamaan tuntemiensa kristittyjen nimet.
Paperille ei ilmestynyt yhtään nimeä.
Evankeliumi tavoittaa jatkuvasti uusia ihmisiä kaikkialla Lähi-idässä. Perheen hylkäämäksi tuleminen, väkivallan kohteeksi joutuminen ja vangituksi päätyminen ovat jatkuva uhka islamista kääntyneille.
Toivon kaiverruksia
Taher ei paljastanut uskonystäviensä nimiä kuulusteluhuoneessa mutta sujautti salaa kynän pöydältä taskuunsa. Kun vartijat palauttivat hänet selliin, hän alkoi raapustaa kirjoituksia seinän halkeamiin.
”Pyytäkää, etsikää, kolkuttakaa, niin teille annetaan”, hän kirjoitti mielessään Matteus 7:7.
”Rukous kantaa yli kielimuurien ja valtion rajojen, eikä yhtäkään vainottua pitäisi jättää yksin.”
Hän toivoi sydämestään, että sanat voisivat kerran rohkaista hänen kaltaisiaan kristittyjä: Iranin maanalaisen kirkon uskovia, jotka pidätettäisiin ja suljettaisiin tähän samaan selliin. Jospa nämä lähes huomaamattomat viestit antaisivat muille rohkeutta pysyä lujana kuulustelijoiden edessä.
Salainen poliisi vapautti Taherin lopulta takuita vastaan. Tuomio annettiin vasta kuukausien kuluttua.
Tuomari päätti armahtaa Taherin ja vapautti hänet sillä ehdolla, että hän lopettaisi evankelioimisen. Jos viranomaiset pidättäisivät hänet uudestaan, seurauksena olisi armotta kuolemantuomio.
Älä luovuta, vaan jatka palvelemista
Varoitus ei kuitenkaan saanut Taheria luopumaan kutsumuksestaan. ”Menin kotiin ja jatkoin palvelemista”, Taher kertoo.
Lopulta tilanne Iranissa kävi liian vaaralliseksi Taherille ja hänen perheelleen. Salainen poliisi seurasi heitä kaikkialle. Hän ei saanut työtä, ja jatkuva häirintä muodostui ylivoimaiseksi.
Eräänä yönä he kokoontuivat perheenä ja tekivät rukoillen päätöksen lähteä Iranista.
Eristyksen vaarat ovat korostuneet koronarajoitusten aikana.
Nyt Taher ja hänen perheensä asuvat pakolaisina Turkissa, mutta he toivovat voivansa palata jonakin päivänä, jos Jumala avaa heille siihen mahdollisuuden.
Poliisin ja viranomaisten lisäksi myös suku ja muu yhteisö vainoavat muslimitaustaisia uskovia kaikkialla Lähi-idässä. Siksi he salaavat uskonsa ja ovat täysin eristyksissä.
Open Doors pyrkii yhdistämään salaa uskovia toisiinsa verkossa sekä mahdollisuuksien mukaan myös henkilökohtaisesti, jotta he tietäisivät, etteivät ole yksin.
”Meillä on paljon uusille uskoville suunnattuja ohjelmia verkossa. Annamme hengellistä tukea, autamme kasvamaan uskossa ja mahdollisuuksien mukaan löytämään yhteyden muihin kristittyihin”, Jonathan, yksi Open Doorsin kenttätyöntekijöistä, kertoo.
Yhteisö verkossa
”Avainsana tässä on nimenomaan yhteisö. Se, että voi jakaa uskoaan toisten kanssa, auttaa kestämään vainoa. Jos tietää, että on olemassa muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, ja että toiset rukoilevat puolestani, silloin on helpompi pysyä vahvana”, Jonathan jatkaa.
Eristyksen vaarat ovat korostuneet koronarajoitusten aikana. Kun salaa uskovat ovat suljettuna samaan tilaan mahdollisten vainoajiensa kanssa, uskon salaaminen on ollut vaikeampaa.
Peter, eräs toinen Open Doorsin työntekijä, on raportoinut, että sulkutilan aikana hallituksen valvonta on lisääntynyt ja uskovien pidätykset ja vangitsemiset yleistyneet.
”Kun tietää, että toiset rukoilevat puolestani, on helpompi pysyä vahvana.”
Suurin riski on, että Lähi-idän salaiset uskovat jätetään vaille esirukousta ja muuta tukea.
”Jos emme tue Lähi-idän kristittyjä niin, että he saavat kasvaa uskossa ja kykenevät kestämään vainoa, moni luovuttaa ja palaa vanhaan uskoonsa. Tämä on esteenä myös kirkon kehitykselle. On ratkaisevan tärkeää, että jatkamme sitkeästi rukousta”, Jonathan painottaa.
”Salaa uskovat saavat voimaa siitä, että tietävät toisten rukoilevan heidän puolestaan. Rukous kantaa yli kielimuurien ja valtionrajojen, eikä yhtäkään vainottua pitäisi jättää vainon keskellä yksin.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
