Varhaisnuorille on tärkeää järjestää kohdennettua toimintaa, sanoo Vapaakirkon nuorisosihteeri Nana Kivimäki. ”Niputtamalla varhaisnuoret osaksi joko lasten tai nuorten ryhmää lähinnä korostetaan heidän erilaista elämänvaihettaan.”
Tänä vuonna juhlitaan evankelis-luterilaisen kirkon varhaisnuorisotyön satavuotista taivalta, ja viime vuonna puolestaan vietettiin vapaakirkollisen pyhäkoulutyön 140-vuotisjuhlaa. Vapaakirkon nuorisosihteeri Nana Kivimäki kertoo, että varhaisnuoret on huomioitu pyhäkoulutyössä alusta asti muun muassa järjestämällä heille oma partioryhmä.
Edelleen ikäryhmälle on tärkeää suunnata omaa toimintaa, josta Vapaakirkon parissa valtakunnallisesti näkyvin työmuoto ovat kesäisin ja talvisin järjestettävät JunnuDynis-leirit.
– Niputtamalla varhaisnuoret osaksi joko lasten tai nuorten ryhmää lähinnä korostetaan heidän erilaista elämänvaihettaan, elämää toinen jalka leikkisässä lapsuudessa ja toinen pohdiskelevassa nuoruudessa, Kivimäki kommentoi.
Hänen mukaansa varhaisnuoret nähdään tällöin helposti ”vähän väärän ikäisinä”.
– Heillä on oikeus saada seurakunnassa kokea olevansa juuri oikean ikäisiä ja heidän kysymystensä olevan tärkeitä ja vastaamisen arvoisia. Parhaiten tämä tapahtuu kohdentamalla toimintaa myös heille.
Olenko nähty ja hyväksytty?
Varhaisnuoria mietityttävät erityisesti identiteettiin liittyvät kysymykset.
– Olenko nähty ja hyväksytty, onnistunut tyttönä tai poikana, olenko kaivattu ja pidetty, Kivimäki jatkaa.
– Sosiaalinen ympäristö, jossa jokainen identiteetin osanen pitää miljoonista vaihtoehdoista itse löytää, tekee tästä äärettömän haastavan prosessin.
Identiteetin ohella varhaisnuorten mielessä ovat kysymykset ajankäytöstä ja sen jakamisesta koulun, harrastusten, seurakunnan ja perheen välillä.
– Ja teologisissa kysymyksissä tämä ikäryhmä painii vähintään yhtä haastavassa sarjassa kuin aikuisetkin.
