Kirjoittanut
Pastoreiden poliittinen aktiivisuus on asiana, jos ei kuuma, niin ainakin edelleen lämmin peruna helluntaiseurakunnissa.
Helluntaiseurakuntien lehden Ristin Voiton kyselykierroksella käy ilmi, että kuntapolitiikassa vaikuttava seurakuntalainen mielletään tärkeäksi tiedon väyläksi toisaalta kunnasta seurakuntaan, toisaalta seurakunnasta kuntaan päin.
Kunnanvaltuutetut synnyttävät yhteyksiä ja verkostoja, ja valtuutetuista tulee kunnallisen järjestelmän asiantuntijoita, jotka pystyvät osallistamaan seurakuntaa laajemmin yhteisön toimintaan.
– Ylivoimaisesti parasta on ollut se, että eri lautakunnista on tullut tietoa, mitä tapahtuu, ja vinkkejä siitä, missä seurakunta voisi olla mukana, pastori Petri Viinikkala kiteyttää.
– Emme siis ole saaneet mitään salaista sisäpiiritietoa, mutta jotain sellaista kuitenkin, mikä olisi voinut muuten jäädä huomaamatta.
Viinikkala työskentelee Helsingin Saalem-seurakunnassa. Aiemmin hän toimi johtavana pastorina Lappeenrannassa, Nurmijärvellä ja Lahdessa.
”Valtuustossa saa tietoa asioista etukäteen.”
– Kuntavaikuttamisessa omat tiedot päivittyvät. Pysyy mukana siinä, miten maailma muuttuu ja mitkä ovat haasteita tässä ajassa, Seinäjoen helluntaiseurakunnan pastori, aiemmin itse kaupunginvaltuutettuna toiminut Markku Tuppurainen kuvailee.
– Helposti seurakunnissa käy niin, että ajetaan kyllä sitkeästi omaa agendaa, mutta jotenkin on silti tipahdettu kyydistä.
Tuppuraisen mukaan Seinäjoella on jopa tietoisesti pyritty siihen, että seurakuntalaisia toimii alueen avainpaikoilla. Kesän kuntavaaleissa on seurakunnasta ehdokkaita lähes kaikkien puolueiden listoilla.
– Tasapuolisuus on tärkeää. Seurakunnassa ei tehdä puoluepolitiikkaa.
Tuppurainen myöntää, että aivan jokaista kiveä ei ole Seinäjoella käännetty kuntayhteistyön lujittamiseksi.
– Esimerkiksi ruoka-apuyhdistyksemme eriytettiin seurakunnasta juuri siksi, että sille voitaisiin saada tukia. Emme kuitenkaan ole hakeneet avustuksia kunnasta.
Valtuutettu Jouni Korpela (kesk) on jättämässä Seinäjoen valtuuston kahden kauden jälkeen. Korpela on koko ajan käsittänyt, että hänet nähdään valtuustossa helluntailaisena.
– Kyllä se on vaikuttanut omaan käyttäytymiseeni ja puheisiini. Tehtävässä voidaan vahvistaa positiivista mielikuvaa kristityistä, Korpela puntaroi.
– Sinänsä suoraan seurakuntaan jotenkin liittyviä asioita käsitellään valtuustossa vähän. Yksi mieleen tuleva on kiinteistövero.
Jouni Korpela toimi kasvatus- ja opetuslautakunnassa. Siellä pöydällä oli muun muassa uskonnottomien valituksia uskonnon näkymisestä kouluissa.
– Sivistyspuolella moni asia on lakisääteistä, eikä niihin voi kuntatasolla määräänsä enempää vaikuttaa.
Korpelan mukaan kristittyjen mukanaolo on juuri opetusaiheita käsitellessä silti tärkeää, koska kaupunki tekee asiassa myös omia linjauksia.
Korpela pääsee mukaan ajatukseen, jossa kunnanvaltuutetun avulla seurakunta pysyy mukana siinä, missä mennään.
– Valtuutettu saa tietoa asioista etukäteen, ja se mahdollistaa seurakunnillekin aikaa pohtia, missä voitaisiin olla mukana.
Etenkin suuret helluntaiseurakunnat ovat jo vuosikymmenien ajan tehneet vahvaa kuntayhteistyötä lapsi- ja nuorisotyössä ja kolmannen sektorin toimijoina sosiaalityössä.
Helsingin Saalem-seurakunta on yksi alan pioneereista. Se muun muassa saa yli 100 000 euroa vuodessa avustuksia lapsi- ja nuorisotyöhön, ja seurakunnan toimintaan kuuluvat päiväkerhot ovat myös kaupungin toimintaa.
Yhteistyöhön liittyy velvollisuuksia. Helsingin kaupunki paitsi tukee myös tarkkailee työtä. Esimerkiksi suurelle avustustensaajalle Saalem-nuoret ry:lle tehtiin ulkopuolinen tilintarkastus muutama vuosi sitten.
Pastori Ari Kattaisen mukaan nouseminen tärkeäksi yhteistyökumppaniksi isossa kaupungissa on haastavaa.
– Me olemme pieni toimija. Pidämme silti säännöllisesti yhteyttä päättäjiin ja virkamiehiin.
Valtuutetuilla on ollut tärkeä neuvojan ja opastajan rooli kaupungissa molempiin suuntiin.
– Emme kuitenkaan voi ajatella, että kukaan poliitikko olisi meidän agenttimme kaupunginhallinnossa.
Kuntavaalit pidetään 13. kesäkuuta. Ennakkoäänestys kestää 8. kesäkuuta saakka.
Pastorien ehdokkuuksista ei yhtenäistä linjaa
Helluntaiseurakuntien asenne poliittista vaikuttamista kohtaan oli vuosikymmenien ajan kriittinen. Viimeistään kuluvalla vuosituhannella suhde on arkipäiväistynyt, ja helluntaiseurakuntien jäseniä on ehdolla nykyisin kaikissa vaaleissa ja monissa puolueissa.
Poikkeuksen muodostavat pastorit, joiden ehdolle asettuminen on monilla paikkakunnilla koettu ongelmalliseksi.
– Erityisesti johtavan pastorin vaaliehdokkuus on ollut yhä hyvin harvinaista, tohtori ja kirjailija Leevi Launonen kuvailee.
– Pastori-kunnanvaltuutettuja on ollut kyllä jonkin verran, mutta he eivät ole olleet niin sanottuja pääpastoreita.
Pastorien epäpoliittisuuden perinne juontaa juurensa suurten yhteiskunnallisten jakautumisten vuosiin, jolloin koettiin tärkeäksi, että pastorit säilyttäisivät neutraaliutensa kaikenlaisten seurakuntalaisten silmissä. 1970-luvulla asia linjattiin Talvipäivillä: vanhinten ja pastorien ei pidetty suotavana osallistua politiikkaan.
Neutraaliuden perinne näkyy Launosen mukaan vahvimmin suurissa seurakunnissa.
– Pienemmissä seurakunnissa taas on helpompi saavuttaa riittävä yhteisymmärrys ja myös tarvittava tuki ehdokkaaksi asettuvalle pastorille.
Helluntailaisten yhteistä linjausta aiheesta ei Launosen mukaan ole näköpiirissä.
– Asia on jätetty ratkaistavaksi paikallistasolla. (AT)
