Kirjoittanut
Vapaakristillisissä yhteisöissä leipäjonotyötä tehdään täysin vapaaehtoisvoimin.
Seurakuntien harjoittama kauppojen päiväystavaran kanavoiminen vähäosaisille – kansankielellä leipäjonotyö – on muodostunut useilla paikkakunnilla aikuisten työmuodoksi, jossa on vahva yhteishenki ja ryhmän sisäinen kulttuuri.
Käsitystä vahvisti Ristin Voiton viime viikolla tekemä soittokierros eri paikkakunnille, jossa ruokajakoa on harjoitettu useamman vuoden ajan.
Monilla paikkakunnilla työtä on tehty jo 1990-luvulta alkaen, kun ruokajaolle alkoi olla tarvetta nousukauden kärjistäessä tuloeroja, ja pitkäaikaistyöttömien muodostaessa yhteiskuntaan uuden alaluokan.
Työ yhdistää
Evankelista ja ruokajakotyön koordinaattori Marja Kauhanen Korson helluntaiseurakunnasta kertoo, että työn merkitys työn tekijöille tulee esiin usein, kun vapaaehtoiset keskustelevat elämästään.
– Tämä koetaan hyväksi palvelupaikaksi. Ilmapiiri on myönteinen, rukoilemme yhdessä ja jaamme elämäämme.
– Juuri hiljattain kun ryhmässä kyseltiin kiitosaiheita, monen aiheena oli se, että sai olla mukana ruokajaossa. Jumala vaikuttaa myös tässä meidän porukassamme sisäisesti.
Evankelista Pauli Auvinen Huittisten helluntaiseurakunnasta sanoo, että yhteinen näky ja visio yhdistävät ihmisiä, ja ruokajakoporukasta muodostuu oma yhteisönsä.
– Kaikki tekevät työtä niin vahvasti sydämellään.
Marja Kauhasen mukaan joustava ja salliva ilmapiiri mahdollistaa myös rajoitteisten ja mielenterveyskuntoutujien mukaan pääsemisen.
Mukaan seurakuntaan
Yhteisen työn äärellä koetaan sydämen yhteyttä, ja työporukasta voi muodostua myös hengellinen pienryhmä.
Marja Kauhasen mukaan Korsossa on pyritty siihen, ettei ruokajaosta itsestään tulisi kenellekään hengellistä kotia, vaan työmuoto olisi aina vahvasti yhteydessä seurakuntaan.
– Tässä asiassa vetäjien oma esimerkki on hyvin tärkeä. Osallistumme itse seurakunnan kokouksiin aktiivisesti, emme vain pyydä muita osallistumaan. Ruokajako ei saisi muodostua seurakunnaksi seurakunnan keskelle.
Useilla paikkakunnilla ruokajakotyötä tehnyt Pauli Auvinen tunnistaa ryhmän sisäiseen vahvistumiseen liittyviä tekijöitä, ja sen, että ruokajaosta voi tulla oma saarekkeensa, jonka asioista enemmistö seurakuntalaisista ei juuri tiedä.
– Joillain paikkakunnilla pastoreita on vaikeaa saada mukaan edes tutustumaan, minkälaista ruokajakotyö on.
Vain vähän ongelmia
Helluntaiseurakuntien valtakunnallinen evankeliointijärjestö Hyvä Sanoma ry ei itse tee suoraa ruokajakotyötä, mutta työkenttä on paikallistoimijoiden myötä tullut tutuksi.
– Positiivinen kuva on kyllä syntynyt. Ruokajako on tärkeä ja motivoiva osa monen seurakunnan työtä, toiminnanjohtaja Janne Lahti sanoo.
– Monesti juuri evankelistat ovat kokeneet työn omakseen. Ruokajaossa pääsee tekemisiin ihmisten kanssa.
Janne Lahti arvioi varovasti, että ruokajako on joissain harvoissa tapauksissa muodostunut ”omaksi valtakunnakseen”.
– Näillä ryhmillä on ollut voimakastahtoinen vetäjä. Ei ole aina kyetty tasaveroisuuteen. Korostaisin, että tämä on hyvin harvinaista.
Leipäjako on sosiaalista työtä, jossa on paikkakuntalaisia saavuttava pohjavire.
– Nähdäkseni etenkin niillä paikkakunnilla, jossa työtä tehdään pikäjänteisesti, auttaminen ja evankeliointi ovat hyvin tasapainossa, Janne Lahti sanoo.
Myös sanoma kiinnostaa
Marja Kauhasen mukaan Korson ruoka-apu on ”50/50 evankelioimis- ja diakoniatyötä”.
– Emme houkuttele ihmisiä ruoalla kokouksiin. Olemme kuitenkin huomanneet, että kun ihmisten tarpeisiin vastataan, he tuleva mielellään mukaan tilaisuuksiinkin.
Korson viidenkymmenen henkilön vapaaehtoistiimiin kuuluu myös niitä, jotka ovat saaneet ensikosketuksen ruoka-apuun jonossa seisojan näkökulmasta. Kaikki mukana toimivat eivät ole uskossa, ainakaan vielä.
– Meillä on pian kastejuhla, jossa yksi ruokajaon piirissä uskoon tullut menee kasteelle, Kauhanen iloitsee.
Myös Huittisissa on huomattu yllättävää kiinnostusta hengellisiä asioita kohtaan ruokajaon myötä.
– Joka toista jakokertaa edeltää rukouskokous tuntia ennen. Ruokajonon väkeä tulee silloin aina takapenkkiin mukavasti – ei heidän olisi siihen pakko tulla. Kyllä ilmapiiri ja sanoma vetää ihmisiä.
Huittisten helluntailaiset ovat kiinnostuneita paikkakuntalaisia ajatellen muuttaneet ruokajakoa edeltäviä rukouskokouksia musiikkipainotteisiksi.
