Kirjoittanut
Kirja ”Kohti suurta tuntematonta” (Johnny Kniga 2024) avaa ikkunan Lisa Marie Presleyn (1968–2023), Elviksen ainoan lapsen, monivaiheiseen ja ristiriitaiseen elämään.
Muistelmat on julkaistu postuumisti kirjan kohdehenkilön viime vuonna tapahtuneen traagisen poismenon jälkeen. Kirja antaa äänen myös Lisa Marien vuonna 1989 syntyneelle tyttärelle Riley Keoughille.
Jo kirjan alkulehdillä herää kysymys: voiko olla epäkiitollisempaa kohtaloa kuin syntyä Elvis Presleyn tyttäreksi, ja joutua elämään elämäänsä maailmanluokkaa olevan ikonin varjossa? Ulkopuolelta katsottuna tämä voi vaikuttaa etuoikeutetulta, mutta viimeistään tämän kirjan lukemisen jälkeen voi todeta, kuinka totuus on täysin toisenlainen. Vaikka Gracelandin kartano tarjosi ulkoista loistoa ja onnellisia hetkiä, niin sitäkin enemmän varjoja, jotka heijastuivat Lisa Marien elämään. Suhde vanhempiin oli täynnä kipukohtia: Elvis-isän ailahteleva ja arvaamaton luonne varjosti Lisa Marien lapsuutta ja äiti Priscilla jäi etäiseksi kuin tytär olisi ollut vain esteenä äidin omalle elämälle.
Gracelandin yläkerrassa sijaitsi isän ja tyttären omat huoneet. Niistä muodostui pyhäkkö, jonne Lisa Marie vetäytyi vielä aikuisenakin – ehkä yrittäen koota sirpaleita sekä itsestään että isänsä rikkinäisestä elämästä. Riley Keough kertoo kirjassa äitinsä käytöksestä muun muassa näin: ”Addiktionsa syvimmissä pohjamudissa Nashvillessä äiti ajoi usein kahdensadan mailin päähän Gracelandiin päästäkseen nukkumaan isänsä sängyssä. Ilmeisesti se oli ainoa paikka maailmassa, jossa hän sai lohtua. Hän vei monta kertaa minut, Benin ja molemmat siskoni Gracelandin yläkertaan isänsä huoneeseen, ja me nukuimme yhdessä Elviksen sängyssä välittämättä alakertaa kiertävistä turisteista. Ne olivat satumaisia hetkiä satumaisessa paikassa. Mutta todellisuudessa äiti haki epätoivoisesti turvaa ja yhteyttä isäänsä. Hän makasi Elviksen sängyssä tai makuuhuoneen lattialla, milloin missäkin lohtua tuovassa paikassa. Ikään kuin hän olisi mennyt kaiken menettäneenä kirkkoon ja sanonut: ”Jeesus, auta minua.” Gracelandissa hän osoitti joka kerta meditaatiopuutarhan tyhjää nurmikaistaletta, johon hänet aikanaan haudattaisiin isänsä viereen.”
Vanhempiensa eron jälkeen, Lisa Marie muutti pois Gracelandista äitinsä kanssa ja joutui muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi äidin uuden miesystävän taholta. Kammottavaa on, miten välinpitämättömältä Priscilla tuntui tämänkin trauman edessä, jättäen tyttärensä selviytymään yksin.
Elvis oli syvästi kiinnostunut hengellisyydestä, ja Gracelandissa oli useita Raamattuja, joihin hän oli tehnyt lukuisia merkintöjä. Kirjassa Lisa Marie kertoo, että hänen isänsä koki itsensä rikkinäiseksi ja etsi parannusta tähän haavaan Raamatusta sekä hengellisistä ja henkisistä asioista. Vaikka Elvis uskoi aina ensisijaisesti Raamatun Jumalaan, hän tempautui jossain vaiheessa mukaan new age -liikkeeseen, mikä vei hänen etsintänsä sekavammille poluille.
Aikuisena hän käänsi selkänsä skientologialle ja menetti uskonsa ylipäätään.
Myös Lisa Marien hengellinen polku muodostui mutkaiseksi. Jo varhaisessa lapsuudessa äitinsä Priscilla vei hänet mukanaan skientologiaan. Lisäksi Lisa Marie omaksui käsitykset sielunvaelluksesta ja jälleensyntymisestä. Aikuisena hän käänsi selkänsä skientologialle ja menetti uskonsa ylipäätään. Jäljelle jäi tyhjyyden tunne, jota hän koetti täyttää päihteillä. Hän halusi karkottaa sisäistä tuskaansa, mutta sitä ei ollut helppo turruttaa. Kauhuelokuvien, okkultismin, kummitusten ja demonien varjo seurasi häntä moniin koteihin, missä hän asui. Hän rakensi elämäänsä epävakaista pilvilinnoista – bileistä, huumeista ja lyhyistä iloista, joista ei löytynyt syvempää täyttymystä. Tämänkaltainen elämä ei tietenkään pysty tuomaan rauhaa kenellekään, vaan päinvastoin.
Lisa Marien tarina on täynnä surua ja kipua, mutta samalla myös intohimoa musiikkiin ja kovia yrityksiä löytää oma polkunsa. Lisa Marien elämässä oli kipeitä hetkiä, mutta myös rakkauden ja itsensä etsimisen paloa. Kirja käsittelee myös hänen avioliittojaan, jotka olivat yhtä kaoottisia kuin hänen elämänsä. Pikaliitot Michael Jacksonin ja Nicolas Cagen kanssa olivat tuhoon tuomittuja jo ennen alkuaan. Poikansa Benin itsemurha musersi hänet lopullisesti; menetys vei hänen sielustaan viimeisenkin toivon kipinän, mistä hän ei enää koskaan toipunut.
Riley Keough kuvaa kirjassa riipaisevasti ristiriitaa äitinsä sydämessä. Hän kertoo Lisa Marien ymmärtäneen, ettei hän voinut hallita päihdeaddiktiotaan, ja häpesi tätä riippuvuuttaan erityisesti äitinä. ”En ole saavuttanut suurta menestystä musiikissa, en saanut lukiotakaan suoritettua loppuun, en ole kaunis, en riitä – mutta äitinä olen hyvä.” Tämä oli Lisa Marien oma tunnustus, jossa paljastuu ehkä hänen elämänsä ainoa kohta, missä hän tunsi vahvuutta ja itsearvostusta. Kun äitiyden voima ei enää riittänyt ja elämä alkoi tuntua hallitsemattomalta, syöksykierre paheni entisestään.
”Kohti suurta tuntematonta” herättää kaipauksen onnellisesta lopusta – kenties kuvitelman siitä, että eikö Lisa Marie olisi voinut vielä nousta raunioista kuin Feeniks-lintu sekä löytää sielulleen rauhan ja pelastuksen Jeesuksen kautta? Vaikka kukaan ei voi valita perhetaustaansa tai lähtökohtaansa, meillä kaikilla on mahdollisuus – ainakin jossain vaiheessa – valita suunta, jota kohti kuljemme. Jostain syystä Lisa Marie valitsi silti itsetuhon tien. Tarinan loppu jättää hänen kohtalonsa raskaan surun varjoon sekä pohtimaan, miksi ihmeessä tämän pohjimmiltaan hyvän ja kauniin ihmisen matka eteni koko ajan tummemmaksi?
*
Sitaateissa olevat kohdat kirjasta ”Kohti suurta tuntematonta” (Johnny Kniga 2024)
