Kirjoittanut
Vatikaani on julkaissut julkilausuman, jossa esitetään ihmisarvon perusta ja nostetaan esiin joitakin tämän ajan räikeimpiä ihmisarvon loukkauksia kuten äärimmäinen köyhyys, abortti, eutanasia ja ihmiskauppa.
Uskonopin dikasteria on julkaissut uuden ihmisarvoa käsittelevän dokumentin, jonka nimi on Dignitas infinita (DI). Dokumentin valmistelu kesti viisi vuotta, ja sen sanoma nojaa vahvasti viimeisimpien paavien ja magisteriumin opetukseen. Dokumentissa esitetään ihmisarvon perusta, ja tämän jälkeen nostetaan esiin joitakin nykyajan raskaimpia ihmisarvon loukkauksia, kuten sota, äärimmäinen köyhyys, abortti, eutanasia, ihmiskauppa, sukupuolen vaihdos ja gender-ideologia. Suomessakin käydään tällä hetkellä keskustelua mm. eutanasiasta, joten tämä Vatikaanin voimakas dokumentti on meillekin ajankohtainen.
Asiasta uutisoi Vatican News.
Jokaisella ihmisellä on ääretön arvokkuus, jota ei voi menettää
Dokumentin alussa todetaan, että jokaisella ihmisellä on ääretön arvokkuus, jota ei voi erottaa hänen olemuksestaan, ja joka pysyy kaikissa olosuhteissa, ja joka ylittää kaikki olosuhteet, asemat tai tilanteet, joita ihminen voi milloinkaan kohdata. Teoksessa nostetaan esiin YK:n yleismaailmallinen julistus ihmisoikeuksista vuodelta 1948. 75 vuotta sitten YK antoi autoratiivisen julistuksen, jonka mukaan jokainen ihminen on ontologisesti arvokas, ainutlaatuinen ja ylhäinen. (DI 2.)
Dignitas infinitan kolme ensimmäistä lukua käsittelevät ihmisarvon perusteita. Tämän jälkeen, luvussa neljä, nostetaan esiin joitakin aikamme suuria ihmisoikeusloukkauksia, kuten abortti, sota ja eutanasia.
Ihmisen ontologinen, moraalinen, sosiaalinen ja eksistentiaalinen arvokkuus
Dokumentissa osoitetaan, että ihmisen arvokkuus voidaan jakaa neljään osaan. Voidaan puhua ontologisesta arvokkuudesta, moraalisesta arvokkuudesta, sosiaalisesta arvokkuudesta ja eksistentiaalisesta arvokkuudesta. Ontologinen arvokkuus tarkoittaa, että ihmisellä on arvokkuus, joka perustuu siihen, että hän on olemassa, hän on Jumalan tahtoma, luoma ja rakastama. (DI 7.) Moraalisella arvokkuudella tarkoitetaan, että ihminen on kutsuttu toimimaan moraalisesti. Jos ihminen rikkoo moraalia, hän voi menettää moraalisen arvokkuutensa. Ontologista arvokkuuttaan ihminen ei voi milloinkaan menettää. (DI 7.)
Sosiaalisella arvokkuudella tarkoitetaan ihmisen elinolosuhteita. Kun ihmiset joutuvat elämään äärimmäisessä köyhyydessä, heidän elämäntilanteessa on ristiriidassa heidän pysyvän ihmisarvonsa kanssa. Eksistentiaalisella arvokkuudella viitataan ihmisen kokemukseen hänen elämänsä arvokkuudesta ja sisällöstä. Ihminen voi terveenä ja rikkaana kokea, että hänen elämänsä on arvotonta, ilotonta ja toivotonta. Tällöin puhutaan eksistentiaalisesta arvokkuudesta. (DI 8.)
Raamattu ja ihmisarvo
Dignitas Infinita viittaa Raamatun luomiskertomukseen, jossa Jumala sanoo näin: “Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme… Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (Gen. 1:26-27.) DI korostaa, että Jumalan kuvana oleminen liittyy ihmisen arvokkuuteen. Jumala on lahjoittanut ihmiselle arvokkuuden. Sitä ei tarvitse vaatia tai ansaita, vaan se on annettu jokaiselle ihmiselle. “Jokainen ihminen on Jumalan rakastama ja tahtoma, ja tämän vuoksi hänellä on loukkaamaton arvokkuus.” (DI 11.)
Dignitas Infinita muistuttaa Jumalasta, joka kuulee kärsivien ihmisten itkun ja hädän. Evankeliumi kertoo, että Jeesus saapui juuri syrjittyjen, halveksittujen ja unohdettujen ihmisten luo. (DI 11-12.)
Jokaisella ihmisellä on erottamaton ihmisarvo
Dokumentissa huomautetaan, että jokaisella ihmisellä on erottamaton ja sisäinen arvokkuus, joka perustuu siihen, että hän on ihminen. Tämä arvokkuus perustuu raamatullisessa ilmoituksessa ensinnäkin siihen, että Jumala on tahtonut jokaisen ihmisen elämään. Luoja rakastaa ja tuntee jokaisen ihmisen. Hän haluaa olla liittosuhteessa ihmisen kanssa. (DI 18.)
Ihminen on arvokas, koska hänet on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä.
Toiseksi Jumalan rakkaus ihmistä kohtaa tulee ilmi Jumalan Pojan inkarnaatiossa. Sielu ja ruumis muodostavat ihmisen ja tullessaan ihmiseksi Jumala vahvisti ihmisen arvokkuuden. Kristus on inkarnaation kautta yhdistynyt jokaiseen ihmiseen. Tämän vuoksi jokaisella ihmisellä on valtavan suuri arvo jo pelkästään siksi, että hän kuuluu ihmisyhteisöön. (DI 18.) Kolmanneksi ihmisen alku, mutta myös määränpää ja täyttymys, löytyy Jumalasta. Ihminen on arvokas, koska hänet on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä. (DI 20.)
Dignitas Infinita korostaa, että ihmisarvo ei ole sama kuin henkilökohtainen arvo, joka perustuu ihmisen ajattelukykyyn ja vapauteen. Tässä tapauksessa syntymättömällä lapsella ei olisi arvokkuutta. DI korostaa, että ainut edellytys ihmisarvolle on se, että ihminen on ihminen. Ihmisarvolla on siis luovuttamaton ontologinen perusta. (DI 24.)
Raskaat rikkomukset ihmisen arvokkuutta kohtaan
Dignitas Infinita etenee neljännessä luvussa käsittelemään joitakin raskaita rikkomuksia ihmisen arvokkuutta vastaan. Lähtökohtana on, että oikeus elämään on täysin luovuttamaton oikeus, joka kuuluu kaikille ihmisille. DI lainaa Vatikaanin toisen konsiilin Gaudium et spes -dokumenttia, ja toteaa, että “kaikki se, mikä loukkaa ihmisyksilön koskemattomuutta, kuten silpominen, ruumiillinen ja sielullinen kidutus sekä yritykset harjoittaa henkistä painostusta”, kaikki se loukkaa myös ihmisen arvokkuutta. Samoin ihmisen arvokkuutta loukkaavat “epäinhimilliset elämänolot, mielivaltainen vangitseminen, pakkosiirtolaisuus, orjuus, prostituutio sekä kaupankäynti naisilla ja lapsilla; samoin myös ala-arvoiset työolosuhteet, joissa työläisiä pidetään pelkkinä ansaitsemisvälineinä eikä vapaina ja vastuullisina yksilöinä.” (DI 34; GS 27.)
Äärimmäinen köyhyys ja sota
DI huomauttaa, että äärimmäinen köyhyys liittyy siihen, että ihmisiltä kielletään heidän arvokkuutensa. Dokumentissa todetaan, että samaan aikaan kuin absoluuttinen vauraus on lisääntynyt, myös rikkaiden ja köyhien välinen ero on kasvanut. Köyhiä on paljon mutta todella rikkaita on vähän. DI huomauttaa, että pakkomielle pienentää työvoiman kustannuksia johtaa uudenlaiseen köyhyyteen. Dokumentissa todetaan, että pahinta köyhyyttä on sitä, kun työ ja sen arvokkuus otetaan pois. (DI 36-37.)
Sodasta DI toteaa, että sota on aina ihmisyyden häviö. Nykyään sodissa kärsivät enemmän ja enemmän siviilit, ja tämänkin vuoksi sodat aiheuttavat enemmän ongelmia, kuin ratkaisevat niitä. (DI 38-39.)
Pakolaiset, ihmiskauppa, seksuaalinen hyväksikäyttö, ja naisiin kohdistuva väkivalta
Pakolaisista DI opettaa, että heille kuuluu täysi ihmisarvo. Pakolaisten vastaanottaminen on tärkeää ja merkityksellistä ihmisyyden arvostamista. Dokumentissa jyrähdetään voimakkaasti ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, orjatyötä ja elinkauppaa vastaan.
DI kehottaa tekemään töitä todellisen tasa-arvon eteen, ja huomauttaa, että heitä, jotka ovat päättäneet ruveta vaimoiksi ja äideiksi, tulisi kunnioittaa enemmän. DI kehottaa meitä hylkäämään hedonistisen kulttuurin, jossa ihmisen keho nähdään vain seksuaalisen nautinnon välineenä. DI toteaa myös, että polygamia on ristiriidassa miehen ja naisen tasa-arvon kanssa. Samoin, polygamia on ristiriidassa aviollisen rakkauden kanssa, joka on jakamatonta ja toiset poissulkevaa. (DI 45.)
Abortti on syntymättömän lapsen murha
Kirkko muistuttaa jatkuvasti, että jokaisella ihmisellä on luovuttamaton arvokkuus, joka on voimassa sikiämisestä alkaen luonnolliseen kuolemaan asti. Ihmisen elämän käsittämättömän arvon vuoksi kirkko on aina puhunut aborttia vastaan. Viitaten paavi Johannes Paavali II:seen, DI toteaa, että elämää vastaan kohdistuvista rikoksista abortti on erityisen vakava ja valitettava. (DI 47.)
DI toteaa, että monien ihmisten omatunto on hämärtänyt abortin suhteen. Yleinen mielipide kannattaa nykyään usein aborttia, vaikka kyseessä on viattoman lapsen murha. DI lainaa profeetta Jesajan sanoja, 5:20: “Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi.” (DI 47.)
DI lainaa paavi Franciscuksen kiertokirjettä Evangelii Gaudium: “Niiden heikkojen joukossa, joista kirkko tahtoo erityisesti pitää huolta, ovat myös syntymättömät lapset, jotka ovat kaikkein puolustuskyvyttömimpiä ja viattomimpia. Nykyään heiltä tahdotaan kieltää ihmisarvo, jotta heille voi tehdä mitä tahdotaan, riistää heidän elämänsä ja edistää lainsäädäntöä, jottei kukaan voisi tätä estää.”
Paavi Franciscuksen kiertokirjettä, Evangelii Gaudiumia, lainataan vielä enemmänkin:
“Kuitenkin tämä syntymättömän elämän puolustaminen liittyy läheisesti minkä tahansa ihmisoikeuden puolustamiseen. Se edellyttää vakaumusta, että ihmisolento on aina
pyhä ja loukkaamaton missä tahansa tilanteessa ja kehitysvaiheessa. Hän on päämäärä itsessään eikä koskaan keino ratkaista muita vaikeuksia. Jos tästä vakaumuksesta luovutaan, ei jää lujaa ja pysyvää perustaa ihmisoikeuksien puolustamiselle. Ne olisivat kunkin hetken vallanpitäjien muuttuvien mielihalujen alaisia. Yksin järkikin riittää jokaisen
ihmiselämän loukkaamattoman arvon tunnistamiseen, mutta jos katsomme sitä myös uskosta käsin, ”jokainen ihmisolennon persoonallisen arvon loukkaus huutaa kostoa Jumalan edessä ja on loukkaus ihmisen Luojaa kohtaan”. (DI 47; EG 213.)
Eutanasia, avustettu itsemurha, vammaisten marginalisoiminen
DI toteaa, että eutanasia on hiljalleen yleistymässä, ja eutanasiaa ajetaan puhumalla kierosti ihmisarvon puolesta. Eutanasiasta puhutaan ikään kuin se olisi arvokas kuolema. DI kuitenkin korostaa, että kärsimys ei missään nimessä vie pois ihmisen arvokkuutta, joka on luovuttamaton. Päinvastoin kärsimyksestä voi tulla mahdollisuus vahvistaa keskinäisiä yhteyden siteitä ja kärsimys voi auttaa meitä ymmärtämään jokaisen ihmisen suurta merkitystä ihmisyyden perheessä. (DI 51.)
Jopa surullisessa tilassa ihmiselämä kantaa arvokkuuttaan, jota pitää aina ylläpitää, jota ei voida koskaan menettää
DI puhuu selkeästi kokonaisvaltaisen palliatiivisen hoidon puolesta, johon kuuluu kivun lievitys ja myötätunto. DI korostaa, että “jopa surullisessa tilassa ihmiselämä kantaa arvokkuuttaan, jota pitää aina ylläpitää, jota ei voida koskaan menettää, ja joka vaatii ehdotonta kunnioitusta.” DI painottaa, että ihmiselämä ei missään olosuhteissa voi menettää arvokkuuttaan, ja tämän vuoksi ihminen, joka pyynnöstä avustaa itsemurhassa, tekee rikkomuksen hänen elämänsä arvoa vastaan. Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan. (DI 52.)
Vammaisista DI toteaa, että he ovat, niin kuin muutkin ihmiset, Jumalan tahtomia ja rakastamia ihmisiä.
Gender-teoria ja sukupuolen vaihdos
DI toteaa, että kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa arvokkaasti riippumatta siitä, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa. DI korostaakin, että ketään ei saa vangita, kiduttaa vainota heidän seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.
DI kuitenkin huomauttaa, että kirkko nostaa esiin tarkasti määritellyt kriittiset huomiot liittyen gender-teoriaan. DI mainitsee, että gender-teoria on johtanut “ideologiseen kolonialismiin”, jossa sukupuolella on keskeinen merkitys. DI pitää tätä erityisen vaarallisena, koska siinä kumotaan kaikki eroavaisuudet, ja väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia. (DI 56.)
Kirkko huomauttaa, että elämä, hengellisenä ja ruumiillisena, on aina Jumalan lahja, joka tulee ottaa kiitollisesti vastaan. Gender-teorian mukaisesti ihminen himoitsee oikeutta määritellä itse itsensä, ja näin hän asettuu ristiriitaan sen kanssa, että elämä otettaisiin lahjana vastaan. Näin ihminen lankeaa ikivanhaan kiusaukseen, ja haluaa tehdä itsestään Jumalan, ja niin hän asettuu kilpasille todellisen rakkauden Jumalan kanssa, joka ilmoittaa itsensä evankeliumissa. (DI 57.)
Toisekseen gender-teoria pyrkii mitätöimään suurimman eroavaisuuden, joka on elävien olentojen välillä, nimittäin seksuaalisen eron. “Tämä perustavanlaatuinen eroavaisuus ei ole ainoastaan suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva eroavaisuus, vaan se on myös kaikkein kaunein ja voimakkain eroavaisuus. Mies-nainen parissa tuo eroavaisuus saa aikaan kaikkein ihmeellisimmän vastavuoroisuuden. Siitä tulee ihmeen lähde, joka ei milloinkaan lakkaa yllättämästä meitä: uuden ihmisen saapuminen maailmaan.” (DI 58.)
DI lainaa paavi Franciscuksen kiertokirjettä Amoris Laetitia, jossa todetaan, että gender ideologiat “tähtäävät yhteiskuntaan ilman sukupuolieroja ja tekevät tyhjäksi
perheen antropologisen perustan.” (DI 59; AL 56.) DI korostaa, että miehen ja naisen biologiseen seksuaalisuuteen perustuvien erojen hämärtäminen pitää hylätä. “Ihmisen tulee tunnustaa ja hyväksyä sukupuolien vastavuoroisuus, ja tällöin jokainen ihminen voi täysin löytää itsensä, heidän arvonsa ja identiteettinsä.” (DI 59.)
Sukupuolen vaihdoksiin liittyen DI korostaa, että ihmisen arvokkuus Jumalan kuvana koskee myös ihmisen ruumista. Ruumis, niin kuin koko luomakunta, tulee ottaa vastaan Jumalan lahjana. Meidän tulee arvostaa Jumalan luomaa kehoamme. Luonnollisen järjestyksen mukaisesti mies ja nainen voivat synnyttää uusia ihmisiä. Meidän tulee kunnioittaa tätä luonnollista järjestystä. (DI 60.)
Ylösnoussut Kristus kirkastaa kaikkien ihmisten arvon
DI:n lopussa viitataan YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen 75 vuotta sitten. Kirkko pyrkii tekemään työtä ihmisarvon puolesta. Kirkko työskentelee ihmisarvon puolesta luottaen ylösnousseen Kristuksen voimaan. Hän on todella kirkastanut jokaisen miehen ja naisen luovuttamattoman arvon. (DI 66.) Tämä ihmisarvoa käsittelevä Vatikaanin dokumentti päättyy paavi Franciscuksen sanoihin, jotka ovat hänen Laudato si -kiertokirjeestään: “Pyydän jokaista tämän maailman ihmistä olemaan unohtamatta tätä arvokkuuttaan, jota kenelläkään ei ole oikeutta riistää.” (DI 66; LS 205.)
