Kirjoittanut
Uskova puoliso ja oma perhe ovat yhä keskimääräinen haave helluntaiseurakuntien nuorilla.
Terapeutti Elli Meklin nyökkäilee käsitykselle, että nuorten avioparien ensimmäisen lapsen hankintaikä saattaa olla nousussa seurakunnissakin.
– Tässä on selvästi nähtävissä heijastevaikutus sekulaarista yhteiskunnasta, Meklin sanoo.
Juuri ensimmäisen lapsen saaminen tuntuu olevan pullonkaulatekijä suomalaisten syntyvyyden laskiessa.
Väestökato on ollut kuluvana talvena vahva puheenaihe, kun naisten Tilastokeskuksen lukujen valossa odotetaan synnyttävän Suomessa elämänsä aikana nykyisin 1,41 lasta. Vielä vuosikymmenen alussa lukema oli 1,87.
Kantasuomalaisten syntyvyys on hyvin alhaisella tasolla. 45 000 tänä vuonna syntyvää uutta suomalaista vastaa 1800-luvun loppupuolen nälkävuosien tasoa.
Kun perhearki pelottaa
Yhä useampi kristitty nuori aviopari viihtyy hyvin pariskuntana, kahdestaan.
Kyse ei kuitenkaan ole aiemmin myös nuoriso- ja perhepastorina toimineen Elli Meklinin kokemuksen mukaan pelkästään urasuunnittelun vuoksi vastentahtoisesti lykätystä vanhemmuudesta.
– Jo vuosia on tullut vastaan paljon sitä, että perhe-elämä ja vanhemmuus arastuttavat nuoria aikuisia. Ajatus lapsista ei synnytäkkään positiivisia mielikuvia.
– Perhearki pelottaa naimisissa olevia. Ajatus esimerkiksi lapsen riippuvuudesta voi tuntua ahdistavalta.
Meklin puhuu yhteiskunnassa yleisemmin vallitsevasta perhekriittisyydestä.
– Edes pienten lasten vanhemmat eivät aina anna sellaista viestiä, että perhearki olisi palkitsevaa ja kivaa. Päinvastoin saatetaan antaa sellaista signaalia, että ollaan kuormittuneita ja väsyneitä, ja parisuhde on kriisissä, Meklin karrikoi.
– Sellainen ei luo kovin myönteistä kuvaa perhe-elämästä lapsettomille. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Hääbuumi nostanut avioliittojen määrää?
Suomessa ajateltiin pitkään, että kattavaksi kehittynyt sosiaaliturvajärjestelmä edistää perheytymistä. Nyt vaikuttaa siltä, että tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi.
Perheenperustamista indikoiva avioitumisikä on hiljalleen kohonnut 1970-luvulta lähtien. Nykyisin avioliitto Suomessa solmitaan keskimäärin hieman päälle kolmekymppisenä.
Avoliitot ovat pitkälti korvanneet avioliittoja, mikä on ilmennyt muun muassa vuosittain solmittujen avioliittojen määrän vähenemisenä ja avioliiton solmineiden keski-iän nousuna.
Viime vuosina avioliitot ovat kuitenkin lisääntyneet. Tilastokeskuksen raportissa todetaan, että ”on selittämättä, onko kyseessä hääjuhlallisuuksiin liittyvä muoti-ilmiö vai joku yhteiskunnallinen tai kulttuurinen muutos”.
”Halutaan helppoa elämää”
Kouluttaja, väitöskirjatutkija Pia Rendic katsoo, että Suomen tilanteeseen ei voi olla vaikuttamatta keskimääräinen seksuaalisen liberalismin lisääntyminen.
– Tähän liittyy se, että avioliittoon instituutiona tai ylipäätään parisuhteeseen ei enää uskota kuten ennen.
– Paljon kuulen viestejä siitä, että parisuhteeseen ei uskalleta sitoutua tai siihen ei haluta sitoutua, koska esimerkiksi seksuaaliset tarpeet voidaan tyydyttää myös paljon “helpommin” esimerkiksi pornografian tai irtosuhteiden kautta, Rendic valottaa.
– Tämä tottakai vaikuttaa myös lastenhankintaan, johon yleensä lähtökohtaisesti liittyy turvallinen ja pysyvä parisuhde.
– Lisäksi ajattelen, että individualismin ja hedonismin myötä ihmiset haluavat elämästään mahdollisimman helppoa ja nautintokeskeistä, joilloin lapset pyyhkiytyvät automaattisesti kuviosta pois, koska lapset väistämättä tuovat mukanaan omasta edusta luopumista, vastuuta ja uhrautumista.
Haaveena yhä uskova puoliso
Uskovaisten piireissä ollaan yhä Elli Meklinin mukaan varsin perinteisiä.
– Seurakuntien nuorten parissa kuuluu koko ajan toive päästä naimisiin ja perustamaan perhe. Ja lähes kaikki haluavat nimenomaan uskovan puolison. En ole havainnut tässä asiassa muutosta.
2020-luvun kristityn nuoren aikuisen kipuihin kuuluu vastentahtoinen puolisottomuus, joka on Meklinin kokemuksen mukaan vain yleistynyt viime vuosina.
– Yksi selittävä tekijä tälle on edelleen miesten ja naisten määrän epäsuhta seurakunnissa. Nuorilla naisilla kipua lisää biologisen kellon tikittäminen.
Meklinin mukaan sinkkujen ja lapsiperheiden välillä tuntuu vallitsevan suuri kulttuuriero. Perheelliset viettävät aikaa pääasiassa muiden perheellisten kanssa, sinkut muiden sinkkujen kanssa.
– Olisi upeaa, jos ihmiset ystävystyisivät enemmän erilaisten ihmisten kanssa. Että syntyisi yhdessäoloa sinkkujen ja perheiden välillä.
